Mun todellakin pitäisi suunnitella mun oral presentationia aiheesta righteousness ja opetella seitsemän jakeen memory versea, mutta tässä mä istun kirjottamassa, heh, no ei tää elämä niin vakavaa ole (ja tää on hyvä tekosyy olla tekemättä niitä ;D)
Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon että mä en tahdo edes muistaa enää alkuviikkoa :D Aiheena on ollut Destiny ja opettajana on ollut Brenda Lewis. Nainen, joka on nauraa koko ajan, tosi suloinen. Opetukset oli tosi mielenkiintoisia! Brenda puhui paljon myös aivoista ja mielestä ja kuinka paljon me itse pystytään vaikuttamaan itseemme sillä miten ja mitä me ajatellaan. Mä en osaa selittaa niitä teille, varsinkaan tässä kirjottamalla, mutta ne oli tosi siistejä ja mielenkiintoisia juttuja! Lisäksi hän painotti kuinka it's all about relationship! Ja niinhän se on :)
thoughts-choices-actions-habits-character-destiny }emotions
Loppuviikosta puhuttiin paljon unelmista. Kaikki piirsi paperille unelmiaan ja esiteltiin ne koko ryhmälle. Mä ihan tykkään kyllä unelmoida, mutta mä en ole ollut kovin innokas aina puhumaan niistä. Ehkä mä pelkäsin, että jos ne ei toteudukaan, en tiedä. Joten mulle se, että ensin täytyy koota paperille omia unelmia ja sen jalkeen vielä esitellä ne kaikille, oli aluksi vähän melkein pelottavaa. Mutta se oli tosi hyvä ja vapauttavaakin! Ja oli niin siistiä kuunnella muiden unelmia, mä haluan vaan nähdä ja kuulla mitä kaikkea me tullankaan vielä tekemään ja kokemaan! Siinä oli jotain tosi tosi, en löydä sanaa sille:D tosi voimallista(kuulostaa tyhmältä) että sanottiin ne ääneen, ainakin mulle. Ja sen jälkeen huomasin olevani niin innoissani unelmista ja puhuttiin tosi paljon siitä mun one on onen kanssa ( Taylor on muuten mun ikänen, tai itseasiassa vähän nuorempi..vähän outoa, mutta aivan ihana tyttö ja hyvä small group leader :)) ja illalla ennen ruokaa juttelin ties kuinka kauan yhden tytön kanssa meidän unelmista ja oltiin vaan niiiiin innoissaan!! Mä haluun elää tässä hetkessa, mut en malta odottaa mitä kaikkea saan vielä tehdä ja kokea ja minne mennä Jumalan kanssa! ;)
Onko muuten edes ironista, että kun juttelin Meganin kanssa unelmista, sanoin, etten halua omistaa mitään, mistä en ole valmis luopumaan tai varsinkaan mitään, mikä estää mua lähtemästa minne Jumala haluaa mua viedä. Noh, sen jälkeen menimme syömään ja ilta pimeni. Oli rauhallista ja mukavaa, kunnes Tim tulee viereeni ja pyytää mua menemään meidän casitaan ja sanoo Allyn odottavan siellä. Huomaan äänensävystä heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Lähden puolijuoksua kohti casitaamme ja mielessäni pyörii kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Ovi on auki ja huomaan Allyn halaavan Hannahia, mun kämppistä. Mitä ihmettä. Astun sisään ja nään sutkun; ikkuna on rikki, tavaroita lattialla, mun lakanat sotkussa ja niissä on vähän verta ja pöytä on siirretty paikaltaan. Meidän mokkiin oli murtauduttu. Varas oli tullut ikkunan kautta, oli sisällä pari minuuttia, kunnes Hannah yritti tulla sisään, mutta ei päässyt, koska pöytä oli siirretty oven eteen. Hannahin hakiessa apua, mies tai miehet karkasivat. Hannahilta varastettiin kamera, pankkikortti ja rahaa, Beccalta rahaa, Kara-Beth säästyi, varkaalla ei ollut tarpeeksi aikaa. Mä alan kaivella tavaroitani ja huomaan että multa on viety kännykkä, kamera, raamattu (haha joo, suomenkielinen raamattu:D ehkä koska se oli vetoketjullinen nahkaraamattu), ja pari pussukkaa, jotka sisälsi mm. kyniä ja jotain pikkusälää ja muistitikun. Mä en enää oikein muista, enkä osaa kuvailla meidän fiiliksiä silloin, mutta olihan se järkyttävää. Eniten kuitenkin kaipasin puhelintani, mutta sen takia, koska nyt en saa sen kautta yhteyttä kehenkään siellä suomessa, sekä raamattua, mä niin tykkäsin siitä :D Ihmeen rauhallisina me kuitenkin pysyttiin, vaikkakin kaikkia pelotti mennä takaisin siihen casitaan ja oltaisiin haluttu muuttaa toiseen. Mutta rukoiltiin paljon ja nukahdettiin ylistys musaan, rauhallisina, luottaen että meidän Iskä pitää meistä huolen. Kyllä kieltämättä edelleenkin pelottaa pimeellä yksin kulkea meidän casitaan ja jos joutuu nukahtamaan yksin, mutta pitää vaan joka päivä tehdä päätös luottaa Jumalaan. Tottakai toivon, että saan tavarat takaisin, mutta oon ihan ihmeissäni, kuinka rauhallisesti tän otan ja tuntuu jopa vapauttavalta elää ilman kännykkää ;D Olisihan asiat voinut olla ja mennä pahemminkin! Meille ei kuitenkaan käynyt mitään ja nyt Orlando, meidän vartija öisin, pitää erityisesti meidän mökkiä silmällä. :)
Mun kämppikset on muuten aivan ihania, meillä on niin hauskaa yhdessa iltaisin, aina saa nauraa vatsalihakset kipeiksi :p
Sitten vähän kevennystä ;D Täällä kuljetaan sellaisilla golfcarteilla, mulla on jossain postauksessa kuvakin niistä. Eilen pääsin ekaa kertaa kyytiin. Kävelin mun kaverin kanssa kaupunkiin ja siellä nähtiin Tim (on töissa täällä, tosi hauska tyyppi) ja Tim oli tullut ywamdp:n clubcartilla ja otti meidät kyytiin takasin baselle. Tie oli tosi huono, kuoppainen ja lähdettäessä huomattiin valojen olevan rikki (oli ihan pimeää). No, mä pidin taskulamppua että Tim näki minne ajaa ja meillä oli niin hauskaa. Nyt on satanut paljon, joten tie oli täynnä suuria lätäkköjä ja kerran jäätiin jumiinkin, mutta mukavat Belizeläiset miehet työnsi meidät pois lammikosta :D
Sellasta täällä. Ei tälläkään kertaa kuvia, ihan kameran puutten takia.. koitan seuraavaan postaukseen saada jonkun muun ottamia kuvia :)
Nyt mun on pakko jatkaa academic juttuja. (Eli jos oot saanut sellaisen kuvan, että me pidetään pelkästään hauskaa ja käydään vähän välillä istumassa tunneilla, niin ei, meillä on ihan kouluhommia, ja välillä paljonkin :D)
See you later, alligator! <3
-Kata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti