Aika rientää, täytyy lentää!

2000-luvulla lastenohjelmia katsoneet, muistatteko Himpulat? Sitä tuossa otsikossa siteerasin. Oli muuten tosi tylsä ohjelma. Paras kohta oli, kun joku lintu sanoi aina lopussa tuon lauseen ja lähti lentämään. Mutta, ehkä se kuvaa jotenki tämän hetkistä elämääni. Pidän kuitenkin elämästä, jossa tapahtuu, joten voin sanoa tuon lauseen vielä hymyillen, vaikka kiirettä pitääkin.

Syysloma oli kummallinen, kun ei siitä saanut otetta, mutta silti se tuntui niiin pitkältä. Meillä oli kotona pieni hoidokki, norfolkinterrieri Elliot, nykyään tottelee myös nimeä Tassulainen hehheh. Tästä kiittäminen meidän iskää, jolle Elliot tuntui olevan liian erikoinen nimi.

Olihan se suloinen, mutta varmistuin taas siitä, että en mä itselleni koiraa haluaisi. :D

Lomalla postiluukusta tipahti myös mystinen mun nimellä varustettu kirjekuori, joka sisälsi askartelulehti Ihanan. Selailin sen läpi ja totesin sen olevan tosi hyvä. Monet ohjeet olivat toteuttamiskelpoisia sellaisenaan, eikä niihin tarvittu mitään kalliita ja kummallisia tarvikkeita, joita nyt ei kenenkään kaapista löydy. Juuri edellä mainitusta syystä sainkin merkkailla ylös vaikka kuinka paljon hyviä ohjeita ja aloitinkin jo yhtä.
Kiitos paljon sille, jonka tekosia tämä mukava lähetys oli. Mulla on kyllä lähettäjästä pieni aavistuksen omainen epäilys.

Sitä mä edelleen ihmettelen, että kenellä muka on sellainen kirja, josta voi repiä sivuja johonkin askarteluun?! Mulle saa lahjoittaa jos joltain tällainen löytyy. :)

Oltiinpa Liisan kanssa myös vapiksen kuorotreeneissä maanantaina. Se oli itse asiassa ihan hauskaa. Mä en tosiaankaan oo mikään mestari laulamaan, mutta kuoro sopii mulle oikein hyvin, koska silloin ei tarvitse laulaa yksin.

Tämä viikko on mennyt paljolti Vaasa Dance Challengeen treenatessa ja kolujuttuja värkätessä. Vaasa Dance Challenge siis on Vaasassa järjestettävä tanssikatselmus (24.-26.10.) johon me osallistuttiin kaveriporukalla. Jännää! Aluksi, kun kaverini kertoi tapahtumasta ajattelin, että menisimme katsomaan sitä. Ideana kuitenkin oli mennä itse esiintymään. Reaktioni oli jotain tyyliin: "Ai, öö..." Tanssin tiimoilta en siis ole koskaan ollut missään kilpailussa. Marjut on tehnyt hienon koreografian ja mä oon innoissani koko jutusta. Tapahtuma on siis katselmus, joten me ei lähdetty sinne voittamaan vaan esiintymään ja katsomaan muiden esityksiä.

Taisi tulla taas kuulumis painotteinen postaus, mutta nyt ainakin tiedätte jotain mun mielenkiintoisesta elämästä. :P Kylkiäisenä saitte katsella viime kesän Tallinnan kuvia. Valitan köyhää kuva antia, sillä kamera lähti Belizeen, mutta nauttikaa kuvista Katan postauksissa. Kamerasta pitää ehdottomasti vihjaista joulupukille.

-Wilma