Liikunnan ilosanoma

Luvassa urheilun kohokohtia viimeisen kuukauden ajalta.

Suunnittelin pitkää lenkkiä ja mielessäni päätin mistä menisin. Kun laitoin reitin karttapalveluun antoi se matkan pituudeksi 21,2 km. Oho no en mä nyt puolimaratonia taida lähteä vetämään. Mutta kun olin jo hyvän vähän uudenlaisen reitin valinnut, halusin lähteä kokeilemaan sitä. Edellisyönä oli satanut lunta ja pihalla oli ihanan valkoista. Lähtiessäni tiesin että fyysisesti nyt ei ole paras hetki lähteä juoksemaan näin pitää lenkkiä, mutta koska pää oli eri mieltä lähdin. Noin 100 metrin päässä kotoa liuksatuin ensimmäistä kertaa tänä talvena ja totesin, että tässäkö se nyt oli. Mutta nousin äkkiä perheenisän katsoessa kulmien alta. Ei näyttänyt käyvän mielessäkään, että auttaakin voisi tai edes kysyä kuinka kävi. No pyyhin lumet housuista ja jatkoin juoksua, vaikka lantion alle ulkoreiteen pieni isku tulikin. Kilometrin päästä en enää edes muistanut, että olin kaatunut. Huh. Ehdottomasti rankin osuus oli 2.3 km pururata, jossa sohjoista lunta oli nilkkaan asti ja juokseminen oli älyttömän raskasta. Koko matkan satoi räntää, mutta viimeiset 5 kilometriä sitä tuli vaakasuorassa kasvoille. Tuulikin oli sen mukainen. Mutta selvisin kotiin kahdessa tunnissa ja kahdeksessa ja puolessa minuutissa, joten jos siinä säässä juoksin tuollaisen ajan pystyn kyllä RFF:ssä juoksemaan kahteen tuntiin. (Siinä se nyt tuli, tavoite, jota en aikonut kertoa.)

Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna oli maailma muuttunut valkoiseksi ja puiden oksat taipuivat lumen painosta. Se tarkoitti vuoden ensimmäistä hiihtolenkkiä. Jesss. Olen itse asiassa aika huono hiihtämään, en vain ymmärrä kuinka suksilla pääsee kovaa (perinteistä). Silti se on hauskaa ja sitä pitää ehdottomasti harrastaa talvella juoksun tukena. En ehtinyt viime talvena hiihtämään kuin muutaman kerran ja hiihtolenkkini olikin sen mukainen. Vaikka tuntui, että sukset luistivat ja pitivät ihan mukavasti, niin väsyin nopeasti ja sain rakot. Jotta sääntöön ei tule poikkeusta viimeisen kierroksen loppusuoralla tietysti kaaduin.

Ystäväni levitti liikunnan ilosanomaa (kuten yksi LadyLinen ohjaajista asian ilmaisi) ja antoi minulle kortin jolla pääsen kahdeksi viikoksi tutustumaan Vaasan LadyLine Ritziin. Siellä olen viime ja tällä viikolla yrittänyt ahkeraan käydä. Enimmäkseen olen kokeillut virtuaalitunteja. Kahvakuula, RVP, Les Millsin BodyAttack, BodyBalance ja CXWORX  on jo testattu. Kaikki ovat olleet yllättävän kevyitä, BodyAttackissä ja CXWORKX:issä hiki kyllä nousi pintaan, mutta lihaksissa ei poltellut. Toivottavasti löydän vielä jonkun oikein tehokkaan tunnin. 

Sellaista täällä urheilun saralta. Tällä hetkellä enemmän kyllä päässä pyörii Katan saapuminen huomenna kotiin!!

-Wilma