tiistai 30. joulukuuta 2014

Vielä virtaa


Loistava treenijoululoma menossa! Enkä mä oo urheillut sen takia, että pitäisi saada kinkut poltettua vaan ihan siitä syystä, että urheiluun on kerrankin ollut kunnolla aikaa. Tässä olisi mun joululoman treenejä.

Viikko 51
Lauantaina kävin n. 18 kilometrin lenkillä. Nilkat ja polvet eivät tykänneet hyvin epätasaiseksi jäätyneestä pururadasta, mutta muuten oli ihana juosta talvisissa maisemissa. 
Sunnuntaina annoin jalkojen levätä ja tein vain keskivartalotreenin jonka takia kärsin monta päivää kipeistä vatsalihaksista ja nauraminen ja yskiminen piti minimoida. Treeni siis tehosi, luulisin.
 
Viikko 52 
Maanantaina lepuutin jalkoja edelleen ja tein käsitreenin. Seuraavana päivänä rintalihakset eivät olleet niin kipeät kuin yleensä. Kieliikö tämä kehittymisestä vai laiskottelusta. 
Tiistaina pistin jalat töihin ja juoksin 2 km päähän pururadalle ja tein siellä 4 kierrosta 10x burpees, 10x boxihypyt ja 10x sellasia kyykyn ja jännehypyn yhdistelmiä. Olisi pitäny kyllä tehdä viideskin kierros kun jalat eivät olleet vielä ihan poikki.
Torstaina kävin Lapualla vähän pidemmällä lenkillä, mutta en kyllä tiedä tarkalleen kuinka pitkä siitä tuli, ehkä 10-15 km. Oli ihanaa juosta toisessa kaupungissa, kun ei tarvinnut mennä sitä samaa Vaasan rantatietä. Pientä jännitystä lenkkiin toi tietenkin se etten ollut aivan varma mistä nyt pitikään kääntyä, mutta hyvin selvisin. Ja ilmakin oli tosi kaunis.
Perjantaina lähdin vihdoin kokeilemaan polkujuoksua Lapuan metsiin. Pakko sanoa, että menetin sydämeni sille täysin. Ihmeellinen luminen metsä ja sopivan haastava maasto. Ainut miinus oli, että en viitsinyt lähteä kovin kauas kun kännykkääkään ei ollut mukana ja niinpä lenkistä ei tullut kovin pitkä, vaikka olisin voinut juoksennella metsässä monta tuntia. 
Lauantaina yritin improvisoida hyvän treenin jaloille oman kehon painolla ja 15 kg käsipainon avulla. Siitä tuli kyllä tehokas ja treenin jälkeen koko illan kävely oli vähän huteraa.
Sunnuntaina heti herätessäni huomasin, että jalat olivat totaalisen jumissa, vaikka olin tehnyt treenin illalla. Sehän tarkoittaisi, että jalkojen tilanne pahenisi iltaa kohti. Niinpä sain unohtaa lenkin ja treenasin aamutuimaan keskivartaloa.
  
 

Taidan jättää tämän postauksen tähän ja kertoa myöhemmin loppulomasta. Toivottavasti siitä tulee yhtä tehokas.

-Wilma-

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kuvia!

Kauan sitä on mietitty, malli, merkki, ostoaika (joulua ennen vai joulun jälkeen)? Ja kun viimein löysimme sopivan vietiin Expertissä meidän nenän alta viimeinen 299e maksava Canon. Mutta Jumalallapa oli parempi suunnitelma, ja kun menimme iskän kanssa Citariin äitiä kauppareissulta hakemaan, huvin vuoksi vilkaisimme mitäs kameroita sieltä löytyisi ja siinä se odotti juuri meitä samainen Canon EOS M kuin Expertissäkin, hintaan 269. Kun myyjältä kysyimme kameraa hän kävi etsimässä sitä varastosta. Palattuaan hän totesin niiden olevan loppu, esillä oleva kamera oli viimeinen. No me päädyimme näytekappaleeseen syynättyämme sitä aikamme mahdollisten kolhujen varalta. Koska se oli ollut esillä, saimme sen 250 eurolla ja muistikortin kaupanpäälle. Ja mä kun ehdin jo Expertissä kysyä Jumalalta, että mitä tää ny meinaa?   Nyt se kuitenkin on täällä, pienen pieni Canonin EOS M EF-M 18-55 IS STM ja 90EX salama.


Mä oon kyllä tyytyväinen tähän kameraan ja erityisesti siihen, että tällä saa nopeasti automaatilla hyviä kuvia. Katan kameran automaatista mä en tykännyt yhtään joten aina piti säätää manuaalilla. Nyt mun mielestä molemmilla saa ihan yhtä hyviä kuvia. Kun oppisi käyttämään manuaalia oiken kunnolla niin eron voisi huomatakkin, mutta mun taidoilla sillä ei välttämättä oo niin väliä.



 Mä oon kuvaajana sellainen, että musta hauskinta olisi kuvata tilannekuvia ihmisistä. Kävelyllä, jonka tulosta nämä lumiset kuvat ovat, näin potkukelkkailevan perheen, mököttävän lapsen istumassa hangessa ja autotallin ovea avaavan vanhan miehen. Ja voi kun mun olisi tehnyt mieli kysyä: "Saanko ottaa sun lapsesta kuvan?" Tai jos olisin päässyt jonnekin piiloon, että olisin voinut ottaa kuvan salaa. Eihän yleisellä paikalla kuvaaminen ole kiellettyä. Sillon olisin päässyt toteuttamaan itseäni paljon paremmin. Mutta koska en viitsinyt tehdä sitä, saatte vain katsella luontokuvia. Tuo yläpuolella oleva kuva leikkipuistosta on enemmän mun tyyliä. Tarkemmin ajateltuna se on kyllä aika random, mutta mä näin siinä heti kuvattavan arvoisen kohteen.

  
 Toivottavasti kuvat tulevat piristämään meidän blogia. Mun pää on jo täynnä postausideoita, kun vihdoin voi käyttää kuvia apuna. 
Hauskaa lomanjatkoa tai alkavaa työviikkoa!
-Wilma

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulufiiliksissä

Täällä mä istun ja poltan joululahjaksi saamaani tuoksukynttilää ja yritän unohtaa juuri vesisateen muodossa päälleni kaatuneen kurjuuden. Mutta mä en halua kertoa siitä, vaan palataan vaikka eiliseen jolloin pihalla oli vielä ihanan kimaltelevan valkoista, hämärässä olohuoneessa soi Amy Grantin joululevy vuodelta 1992, kynttilät ja jouluvalot toivat ihanaa tunnelmaa, mä paketoin joululahjoja ja nautin ajatuksesta, että mä saan vaan maata kaksi viikkoa, tiedostaen etten mä kuitenkaan tee niin, mutta olis ainakin mahdollisuus ja se on jo paljon se. Saattoitte ehkä huomata, että nyt mä oon saanu kiinni siitä joulufiiliksestä.

Jos, ja vain jos sun ikkunasta näkyy kaunis maisema niin kato sitä. Se on kuva minkä mä haluun antaa sulle tän postauksen mukana.

Koska tää postaus näyttää kovin lyhyeltä, saatte vielä reseptin siemennäkkäreihin, joita mä rakastan yli kaiken.

3,5 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1,5 dl pellavansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 tlk suolaa
1 rkl öljyä
6 dl vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna taikinan seistä vuorokauden jääkaapissa. Jaa taikina kahteen osaan. Levitä taikina kahdelle leivinpaperille. Paista uunipellillä 200 asteessa noin 20-25 min alimmalla tasolla. Ota pois uunista, leikkaa paloiksi ja jatka paistamista noin 30 min 150 asteessa. Nauti! :D

-Wilma

Time to love well

Huomenna sanotaan heipat Belizelle ja aloitetaan bussimatka kohti Meksikoa, josta lennetään Kolumbian ja Perun kautta Boliviaan ja meidän huikea seikkailu värikkäisiin kaapuihin pukeutuneiden bolivialaisten, sekä alpakoiden kanssa, saa alkaa!
Ensimmäinen viikko otetaan ihan rennosti; koitetaan totutella vuoriston vähään happeen ja vietetään joulua meidän host perheen luona La Pazissa. Siellä lapset jo odottaa meitä innoissaan. (Nukutaan paikallisen seurakunnan toimistossa, joka on entinen asunto)
Mä oon suuuper innoissani, mutta on myöskin tosi haikeeta jättää kaikki kaverit muissa tiimeissä, joiden kanssa mä oon elänyt nää kolme kuukautta ja jotka on ollut osa mun perhettä. Ja tietysti joidenkin kanssa on tullut tosi läheiseksi ja tuntuu hirveältä ajatella, että huomisen jälkeen erotaan kahdeksi kuukaudeksi ja nähdään enää yhden viikon ajan, kun tullaan takaisin outreacheiltä .. Mutta mä en halua ajatella sitä nyt, vaan lähden nauttimaan laiturille tähtien alle viimeisestä illasta täällä! Mun ja mun kavereiden "Dock Date" on ollut nyt kolmen viimeisen illan täydellinen päätös :p

Tämä viikko ollaan valmistauduttu outreacheihin. Ja pakattu ja siivottu.. Mä en tykkää pakkaamisesta, mutta sentään helpottaa kun ei tarvi miettiä mitä ottaisi mukaan, vaan yrittää vaan sovitella rinkkaan kaikki mitä mä täällä omistan (niin ja etsiä ne :D). Mä oon tosi innoissani ja tää viikko on vaan lisännyt mun innostusta! Meillä on tosi hyvä tiimi ja uskon, että meidän aika Boliviassa tulee olemaan jotain tosi hienoa ja Jumala tulee tekemään paljon ihmisissä joita kohdataan ja myöskin meissä.

Unohdin ihan kertoa viime kerralla, että tiistai-iltaisin meillä on leadership. Täähän on siis johtajuuskoulu ja tiistaisin jutellaan pienissä ryhmissä siihen liittyvistä asioista, esim pohditaan millainen on hyvä johtaja ja millaisia johtajia me halutaan olla. Tämä teema tulee esille myöskin välillä oppitunneilla ja esimerkiksi kokkaustiimeissä. Joku tiimistä on liideri ja se vaihtelee joka kerralla, että kaikki sai olla vähintään kaksi tai kolme kertaa lecture phasen aikana.

Täällä on jyllännyt nyt joku tosi sitkeä bakteeri jo useamman viikon, ja lähes kaikki ovat olleet sairaana, eli pyydän ettäjos viittisitte muistaa ettei enää kukaan sairastuisi näin lähella outreachejä ja että ne jotka on vielä kipeinä, parantuisi. Kiitos kaunis! :) (mä oon pysynyt, ainakin vielä, terveenä)

Mä en tosiaan tiedä kuinka paljon mulla on aikaa ja nettiä outreachillä kirjotella blogia, mutta koitan ainakin välillä pitää teitä ajan tasalla! ;)
Mulla olisi muutama rukouspyyntökin. Me tullaan palvelemaan ja kohtaamaan paljon ihmisiä ja luultavasti tullaan matkustamaan aika paljon, joten johdatusta ja varjelusta matkoille ja kommunikaatio Bolivialaisten kanssa saattaa olla välillä vaikeaa, koska siellä puhutaan espanjaa ja meistä kukaan ei osaa sitä täysin sujuvasti :D
Ja ylipäänsä meidän tiimin puolesta ja että osattaisiin luottaa koko ajan Jumalaan, koska ei tosiaan vielä täysin tiedetä, mitä tehdään ja missä.
Kiitos jo etukäteen! :) <3

Ihanaa joulua kaikille!! <3 (jos en pääse postailemaan ennen sitä) mä tuun niin ikävöimään joulua Suomessa, mutta on myöskin tosi kiva nähdä joulua vähän muissakin paikoissa ja erilaisessa kulttuurissa ja näden kavereiden kanssa :) (ja te mummilassa jouluna olevat, luulen että pystyn skypettään joskus siinä joulunaikana!)

-Kata-

                                                      

maanantai 15. joulukuuta 2014

Unshakeable generation


Lecture phase on nyt ohi! Perjantaina iltapäivällä suunnataan Meksikon, Kolumbian ja Perun kautta Boliviaan! Perjantai iltana juhlittiinkin näitä kahta sanoinkuvaamatonta kuukautta. Staffit oli koristelleet sand roomin, missä pidetään meidän oppitunnit, tosi upeeksi ja tunnelmalliseksi. Kaikki oli pukeutuneet hienoiksi ja meille tarjoiltiin kolme juhlallista jälkiruokaa ja staffit itketytti meitä puheilla ja korteilla, jotka jokaisen one on one oli kirjoittanut. Ilta täynnä rakkautta mutta myös haikeutta, koska nyt meillä on enää viikko aikaa yhdessä ennen outreacheja ja viikko kun tullaan takaisin. Hullua...aika on mennyt uskomattoman nopeesti!
Meidän koko ryhmä. Taa on ehkä kuukausi sitten otettu.
Tällä viimeisella viikolla meidän basen johtaja oli opettajana. Maanantaina saatiin esittää kysymyksiä ja aiheita, joista vielä halutaan kuulla. Viikko mentiin sitten sen mukaan mitä me haluttiin oppia. Se oli tosi hyvä, aikaa vaan oli liian vähän, koska meidän oppitunnit loppui keskiviikkoon, kun Chrisin piti lähteä Amerikkaan. Perjantaina käytiin läpi jokainen lecture phasen viikko ja tiivistettiin joka viikko kymmeneen sanaan. Siinä kyllä huomasi, kuinka siistejä meidän viikot on olleet, ollaan opittu tosi paljon ja on tapahtunut niin hienoja juttuja. Mun pitää kertoa teille seuraavassa postauksessa mitkä oli meidän kymmenen sanaa tästä koko lecture phasesta (mun vihko on meidän huoneessa ja kestää liian kauan jos lähen hakeen sitä... :D) Mutta sen voin kertoa, että iso sana on ollut unshakeable(=järkkymatön). Jo ensimmaisestä viikosta lähtien ja lähes jokainen puhuja on ainakin maininnut sen, tiesipä tästä tai ei. Me todellakin halutaan olla unshakeable generation ja ankkuroituneina Jumalaan!
Mietittiin tällä viikolla, mikä on ollut parasta, mitä dts:n aikana on tapahtunut ja mikä vaikeinta. Yksi parhaista hetkista oli viime viikonloppuna. Mun kämppiksella oli synttärit ja yleensä kotona hän tekee itse oman kakkunsa ja hänen vanhempansa tuskin muistavat edes että hänella on synttärit. Niin surullista! Joten me päätettiin mun kahden muun kämppiksen kanssa järjestää Kara-Bethille ikimuistoinen päivä ja rakastaa hänta kaikkien niiden ei-huomioitujen synttäreidenkin edestä! ;) Oli ihana huomata kuinka kaikki huomioi ja rakasti Kara-Bethia aamusta alkaen. Ja illalla me järjestettiin partyt meidän casitassa. Leivottiin kakku, ostettiin lahja, ilmapalloja, partyhatut ja kirjoitettiin kortti. Mä tulen varmaan ikuisesti muistamaan K-Bn ilmeen, kun hän tuli casitaan. Mä en voi kuvailla sitä iloa ja kiitollisuutta niissä kyyneleiden täyttämissä silmissä. Meillä on niin tuhottoman paljon enemmän kuin hyviä muistoja meidän casitassa! :)

Mä en tiedä kuka tän kuvan on ottanut ja milloin, mutta tälläisia meidän illat tai aamut saattaa parhaimmillaan olla. Mä ite en muista että olisin näin hienoa nähnyt, mutta onhan se kiva kuvienkin kautta katsella :D Auringon laskua käydään yleensä katsomassa meidän basen takana olevalla laguunilla, joka on täynnä hyttysiä ja siellä on alligaattoreitakin! Mä niin toivon että joku paiva nään edes yhden :D Mä oon nähnyt vaan parin kaukaa..

Mä kerroin teille viimeksi kuinka pojat on palvelleet meitä, niin viime viikolla haluttiin kiittää niitä ja otettiin kaikki sen viikon kokkaus vuorot. Meidät on siis jaettu viiteen kokkaus tiimiin, joissa tehdään päivälliset. Jos sulla on kokkaus vuoro, niin siinä meneekin sitten mukavasti koko iltapäivä, joten pojat oli tosi kiitollisia, että sai pitää vapaata sen viikon :D


Game night
Multa on kyselty meidän viikko-ohjelmaa, niin koska mulla ei oo kuvaa siitä, niin mä koitan vähän selittää :D
Ti, to ja la mulla on seagrass 5.30-6.45 ja sen jälkeen treenataan meidän pikku workout groupin kanssa. Sillon kun mulla ei ole seagrassia, meen suoraan treeneihin ja sieltä aamupalalle. Klo 8-9 ma, ke, pe meillä ylistystä ja ti, to intercession. Näiden jälkeen on oppitunnit yhteen, eli lounaaseen asti. Lounaan jälkeen on yleensä vapaata puoli kuuteen asti, mutta esim torstaina tai keskiviikkona on small groupit ja maanantaina academicsit, eli esim kirjaesittelyt tai puheet tai muuta vastaavaa. Ja viikosta riippuen saattaa olla jotain muuta, tää on aikaa suunnitella academicseja ja lukea kirjoja esittelyja varten. 17.30 on ruoka ja sen jälkeen ilta on yleensa vapaa. Torstaina seitsemältä on Community meeting, eli vähän niinkuin jumis tyyppinen ja perjantaina on leffailta. Viikonloput on täysin vapaat, jos lauantaisin ei ole adventure juttuja tai siivouspaivia tai muuta vastaavaa. Siinä se aika pitkälti :D

Tällä kertaa saitte kuviakin! (ja lisää voitte katsella facebookista, kuvista joihin mut on merkitty) Niin ja käykääs kattomassa video naista 12 viikosta, jonka postasin mun seinälle! ;)

Kiitos tosi paljon rukouksista, nää on olleet uskomattoman hyvät 12 viikkoa Jumalan ja näiden kaikkien ihanien ihmisten kanssa!
<3
-Kata-


Merry Christmas !

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kaamosmasennustako?

En koe, että olisin kaamosmasentuja, vaikken tästä pimeydestä pidäkään. Itse asiassa, vielä marraskuussa en edes muistanut toivoa lunta, kun oli niin mukavaa polkea kuivalla asfaltilla. Nyt joulu lähenee, eikä joulufiilikseen pääse kunnolla ilman lunta ja puolitoista viikkoa nyt polkee lumessakin. 

Lenkkeihin pimeys on vaikkuttanut senkin edestä. Mä en halua muistella koska mä oon viimeksi käynyt pitkällä lenkillä. Keskiviikon juoksusta, huimat 7 kilometriä telinevoimisteluharkkoihin ja takaisin, olen sentään pitänyt kiinni. Koska juoksemaan lähteminen on ollut niin ylivoimaista, annoin jo itselleni luvan tehdä treenejä ennen joulua sisällä (pitäähän sitä kasvattaa lihaksiakin) ja joulun jälkeen ryhdistäydyn (kuulostaapa kliseiseltä) ja vedän muut RFF treenaajat yhteislenkeille, jos se auttisi asiaa. 
Maanantaina kokeilin tällästä aika helppoa treeniä. Siinä mielessä helppoa siis, että siinä oli vaan neljä tosi perus liikettä oman kehon painolla, eikä aikaakaan mennyt paljoa.
(video ->) Burner 400
Jos joku ei jaksa katsoa videota niin idea siis on seuraava:
5 kierrosta, joiden välissä 1.5 min tauko
 20 kyykkyä
20 punnerrusta
20 vuorikiipeilijää
20 burpeessia
Ota aikaa.

 Kun niitä crossfit tyyppisiäkään treenejä ei ole hetkeen tullut tehtyä, tää sai ainaki mut ihan henkihieveriin ja sydämen jyskyttämään korvissa asti. Ajan mittauksen mä jätin näin ennsimmäisellä kerralla. :P

Nyt pitää mennä lukemaan venäjän sanoja ja ettiä uus hyvä treeni illalle.
-Wilma

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

It's beginning to look a lot like christmas

Seitsemäs luukku joulukalenterista! Mä suunnittelin tekeväni itelleni joulukalenterin, mutta laiskuus voitti, joten nauttikaa te luukkujen avaamisesta munkin puolesta! :D
Mulla on postailut vähän jääneet, kun mulla on ongelmia tän netin kanssa, mutta saatte nyt tiivistyksen kolmesta viikosta. Ota hyvä asento, ilonen mieli ja kuppi glogiä (koska mä en sitä saa) ja sitten mennnään!

Muutama viikko sitten meillä oli 'lepoviikko'. Tai yritettiin ainakin levätä :D
Lähinna viikko sisälsi kaikkea tosi hauskaa, mikä ei tietenkään haitannut mua yhtäään! ;) Meillä ei ollut opetusta kuin yhtenä paivänä ja sekin oli lyhyt opetus levosta. Ensimmäinen päivä oli tosi lämmin ja pelattiin beachia ja tehtiin smoothieita, mutta loppuviikosta Jumala taisi haluta meidän todella lepäävän, ja joka aamu saatiin herätä sateen ropinaan. Nautin sateesta (ensimmäiset päivät) ja yhtenä päivänä huomasin jopa toivovani, että seuraavanakin päivänä olisi yhtä kylmä (25 astetta..:D) että saisin käyttää farkkuja! What is my life right now? :p
Ja tosiaan, kun täällä sataa, mahdollisuudet tehdä mitään, on aika vähissä. Joten todella saimme levättyäkin. Toki oli harmi että sateen takia jouduimme perumaan joitain hauskoja suunnitelmia, esimerkiksi pool party otettiin heti suosista pois ohjelmasta. Tilalle otettiikin peleja, jazzia ja kahvia ja teetä. Melkein täydellinen sadepäivä.
Perjantai oli adventure day. Lähdettiin puoli kuudelta San pedrosta mantereelle. (meidän ensimmäinen kerta siellä) Maya rauniot, zip lining ja cave tubing. Niiiiiin hauskaa!! Täytyy sanoa että mä ensin pelkäsin etten mä saa pysäytettyä itseäni köysi radalla (tai mikä lie se onkaan suomeksi :D) mutta se oli tosi siistiä, tykkäsin hirmu paljon! Ja ihan jo se sademetsä, jossa tehtiin nää, oli upee. :)

Meillä oli myös nuotio yhtenä iltana ja lip sync battle. Mä en ole koskaan aiemmin sita koittanu, mutta se oli niin hauskaa :D Eli siis biisi tulee koneelta mutta sä liikutat huulia ja esität että olisit se laulaja. Sen illan jälkeen oli kyllä vatsalihakset kipeet nauramisesta.

Meidän DTS:n pojat on aivan upeita ja kuinka ne haluaa palvella ja ilahduttaa meitä tyttöjä! Ne on siivonnut jo kaksi kertaa rannan, kun esimerkiksi pienen myrskyn jälkeen ranta on ihan täynnä meriruohoa, niin etta mä ja Megan saadaan pitää vapaapäivä seagrassista ja nukkua aamulla:)
Meillä on joka perjantai leffailta, mutta edellisviikolla pojat järjesti meille tyttöjen leffaillan. Huoneeseen, jossa me katotaan leffoja, oli tuotu aurinkotuolit pehmusteineen, kahvia ja teetä ja jos haluttiin ostaa esim. kekseja meidän palapasta, niin pojat haki ja tarjoili ne meille ja saatiin valita okein tyttö leffa. So cute, so cute!
    Mä vietin mun ensimmäisen thanksgiving dayn! Meidän miehet järjesti senkin. Me saatiin laittautua oikein hienoiksi ja kaikki pojat ja mies staffit teki meille ruuan, tarjoili sen ja lauloi meille, se oli niin ihanaa! Täydellinen ensimmäinen thanksgiving ;D

Tuntui tosi hyvältä, kun yhtenä päivänä tajusin, että mulla on nyt kolme tuntia vapaa-aikaa. Mä voin käyttää sen ihan miten haluan, mulla ei oo mihinkään kiire. Voin mennä pelaamaan lentopalloa, hengata kavereiden kanssa tai hengata Jumalan kanssa. Valitsin jälkimmäisen. Oli tosi lämmin päivä, joten lähdin kävelemään baselta ja kun löysin ihanan laiturin, menin sinne makoilemaan ja mun oli niin hyvä olla. Mä oon tosi kiitollinen Jumalalle. Toki täällä on vaikeitakin päiviä ja muutokset, mitä Jumala tekee mun elämässä, ei oo aina helppoja ja prosessi ei oo helppo. Joskus tuntuu, ettei tästä tuu mitään, mitään ei tapahdu, on niin vaikeaa päästää joistain asoista irti, kun on pitänyt niitä sisällään kaikki nää vuodet, ja haluaisi vaan luovuttaa. Mutta mä en oo yksin, ja mun ei tarvi tehdä tätä yksin. Mä en ite muuta itteeni, vaikka valilla kuinka yritän, vaan taivaan Iskä on mun kanssa ja me ollaan täällä perhe ja ollaan toistemme tukena kaikessa, mitä käydään läpi. Ja lopputulos onkin kahta, tai kolmea, neljää parempi ja kaikki se vapaus mitä Jumala on mulle antanut, on jotain upeeta ja kaikki se, mitä nään omassa ja muiden elamässä, tekee mut niin kiitolliseksi! :)
Tän meilkein kolmen kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon myös tosi ikäviä, odottamattomia ja välilla vähän pelottaviakin juttuja (esim murto, josta kerroin aiemmin), mutta kaikki nää toisaalta vetää mua vaan lähemmäs Iskää ja saa luottaan vaan enemmän Häneen. :) Ja mä voin tuntee kuinka mun puolesta rukoillaan, varsinkin näinä parina viime viikkona, vaikka on tapahtunut ikäviä juttuja, niin mun on ollut tosi hyvä olla ja eilen juttelinkin illalla mun kämppiksen kanssa, kuinka mun sydän on vaan tosi onnellinen, rauhallinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Joten kiitos, ja mä haluan siunata teitä kaikkia! :) <3

Viime viikon teema oli Spiritual pathways ja journey home ja meillä oli opettajana Jeff (en muista sukunimeä ja oon liian laiska juoksemaan alas tsekkaan sen:D)
Se oli tosi hyvä, mutta myös rankka viikko. Jeff haastoi meitä tosi paljon ja mä hajoilin kun melkein joka päivä tuli tilanne, jossa jaettiin asioita, joiden kanssa kamppaillaan, ja vitsit ku mä inhoon sitä.. :D kukapa siitä nyt nauttiskaan, mutta se on niin hyvä ja se oli melkein ku toinen freedom viikko meille. Jumala teki hienoja juttuja meissä ;)
Haha niin joo, Jeff tuli yhtenä aamuna treenaamaan meidän kanssa, viiskymppinen mies ja kovassa kunnossa ;) Meitä on siis noin viis jotka treenataan joka aamu ma-pe, mä inhosin aamutreeneja, mutta kaikkeen tottuu..
Tän viikon teema oli SHAPE ja Jim Ramos opetti. Tosi hyvä ja vähän rennompi viikko. Tällä viikolla keskityttiin lähinnä siihen, miten eletään tää elämä ja lopetetaan vahvana. Ja mietittiin vahan mita halutaan tehda dts:n jalkeen.
SHAPE tulee siis: S piritual gifts
                           H earts and passion
                           A bilities
                           P ersonality
                           E xperiences
Listattiin meidän arvoja ja mietittiin miten voidaan elää niin, että ne arvot toteutuu ja käytetään niihin eniten aikaa ja energiaa. Se oli tosi hyvä!
Mä en yleensä tykkää testeistä, mutta tällä viikolla tehtiin persoonallisuus- ja hengelliset lahjat testi. Ja ite asiassa mä tykkäsin kyllä näistä, tai varsinkin sitten, kun Jim selitti niitä enemmän. Puhuttiin vähän myös identiteetistä ja perjantaina kirjotettiin meidän mission statementit. Oli ihan hyvä miettiä, että mitä mä haluan arvostaa mun elämässä, mitä ma haluan tehä, millanen olla ja näinn. :)

:D Anteeks, mä en lopeta vielä...

Maanantaina meillä oli christmas decoration! Koristeltiin joulukuusi ja meidän aula ja opetus tila. Koska oltiin sisällä, pihalla oli pimeaa, joulumusiikki soi taustalla ja ympärilla kaikki joulukoristeet ja valot, niin tuntui ihan joululta! Mä rakastan joulua ja nautin niin paljon, että saan joulufiiliksen jo täällä :D Sitten saatiin vielä koristella joulukekseja ja Wilma, sä tiedät millanen on yhdistestelma 'Kata+keksit'...en ollut onneksi ainoa! Kun keksit loppui, alkoi ruokasota koristeväreillä! Mä todella toivon, että se väri lähtee mun vaatteista..mehän siis pestään vaatteet kylmällä vedella, koska täällä ei tosiaan sitä lämmintä vettä ole :D
Ja eilen, lauantaina, ah se oli niiiiin hauska ilta!! Meillä oli staff open house. Jakauduttiin pieniin ryhmiin ja kierrettiin staffien mökeissä. Jokaisessa mökissa oli joulumusaa ja jotain joulusta syötävää JA peli! Tää oli siis kilpailu. Voi että Reetta mä toivoin että sä olisit ollut täällä, sä olisit nauttinut siitä! :D Mä olin niin elementissäni, niin innoissani, mun kilpailuvietti otti vallan ja aluksi mä olinkin voitolla, mutta sitten tuli pari tyhmää kisaa ja mä hävisin ja masennuin :( haha no en mä oikeesti, kyllä mä silti edelleen pidin hauskaa :D Se ilta oli kyllä täynnä sokeria, joulua, kannustusta, kilpailuviettiä, innostusta ja etenkin meidän ryhmällä pissat housussa naurua! Nain vietin mun itsenäisyyspäivän! :D Niiiin ja illalla sain vielä kokea palan Sveitsilaisestä joulusta, kun menin mun sveitsiläisen kaverin kanssa yhden staffin mökkiin ja se ja yksi toinen poika esitti joulupukkia ja schmutzlia ja toi Evelynille pähkinöitä :D Sveitsissä tosiaan 6.12. tulee joulupukki, schmutzli (voitte googlettaa;D) ja aasi ja ne tuo suklaata ja pähkinöitä ;).

Tässäpä tää, nyt mun pitää mennä valmistelemaan mun kämppiksen yllätys synttäreitä, jotka pidetään tänä iltana meidän casitassa, siitä tulee niin hauskaa!
Hyvää joulun odotusta sinne Suomeen! Nähdään vähän yli kahden kuukauden päästä! Me ollaan nyt puolessa välissä, wou :D
<3
Kata

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Voivatko aivot lopettaa toimintansa?

Tiedättekö niitä hetkiä, kun olet kenties käyttänyt aivojasi liikaa, esimerkiksi koeviikolla ja hetkellisesti ne lopettavat toimintansa. Silloin voi käydä esimerkiksi näin:

 Olen tekemässä pyörään satulansuojusta ja ajattelen mennä kokeilemaan pyöräkellariin miten se istuu satulaani. Vedän kumpparit jalkaan, mietin hetken tarvitsenko takkia, mutta päädyn vetämään sen kuitenkin ylleni. Ovi kiinni. Lamaantuminen. Kokeilen taskuja, avaimet? Ei. Soitan iskälle. Kännykkä? Ei. Taskuni ovat tyhjää täynnä. Jälleen niitä hetkiä, kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. 

 Onneksi laitoin takin päälle. Lähden astelemaan ystäväni luo. Soitan ovikelloa. Kukaan ei tule avaamaan. Jonkun kyllä pitäisi olla kotona. Soitan uudestaan. Minulla on vahva epäilys syystä, miksi kukaan ei tule avaamaan. Miksei joka ovessa ole ovisilmää?! Lähden ja katson ikkunaa, valot! 

No, onneksi kaikki asuvat Suvilahdessa. Lähden soittamaan toisen ystäväni ovikelloa. Ei sielläkään ketään. Oikeasti luulisin, sillä tässä ovessa on ovisilmä. Jaaa mihin sitten? Ei täällä Suvilahdessa ihan kaikki asuneetkaan. Menen soittamaan uudestaan ensimmäisen ystäväni ovikelloa. Soitan toisen kerran. Katson postiluukusta sisään, kyllä, valot. Kutsun ystävääni nimeltä. Koputan. Soitan ovikelloa. Tiputan taskussani olevan satulansuojuksen alun nuppineuloineen kaikkineen postiluukusta. Ei mitään. 

Lähden kotiin päin ankarasti miettien lähtisinkö kävelemään isän työpaikalle vai pyydänkö yksinketaisesti naapurin tätiä avaamaan oven yleisavaimella ja maksan siitä 10 euroa. Viimeksi mainittu voitti ja pääsin turvallisesti kotiin. Ompelutyön jatkaminen ei vain oikein enää onnistunut, kun se makasi ystäväni eteisen lattialla, enkä jaksanut lähteä sitä hakemaankaan. 
 
Miten avuton tunne se onkaan, kun kännykkä ja avaimet jäävät kotiin. Jos edes toinen on mukana niin kaikki on ihan hyvin, mutta molemmat.
En tiedä mikä tämän sepostuksen opetus oli, ehkä: "älä jätä avaimia kotiin" tai "älä ylikuormita aivoja" (joka tuskin on mahdollista, ainakaan mun kokeisiin luvulla) tai "kaikesta selviää". Saat itse päättää.






-Wilma