tiistai 25. marraskuuta 2014

Handmade by Wilma

Ahh vihdoinkin vähän aikaa, ihana, ihana koeviikko.
Mä yhtäkkiä havahduin joulun uhkaavaan lähenemiseen, kuukausi! Eikä meillä edes oo mitään joulukoristeita, paitsi parvekkeen oven jouluvalot. Niinpä viikonloppuna paikkasin tätä virhettä hakemalla koristeet kellarista ja asettelemalla muutamat tuikut olohuoneeseen. Liiallisuuksiin ei saa kuitenkaan mennä, nyt on silti vielä marraskuu.
Mä oon tuskastellut jo parina jouluna meidän suppeaa joulukoriste valikoimaa, sillä eskarissa tehdyt silkkipaperi ikkunakoristeet ei jostain syystä vaan innosta mua. Mä oon yrittänyt etsiä kivoja koristeohjeita, mutta en oikeen löydä sopivia tai ehkä mä en vaan tiedä mitä mä haluaisin. Jotain valoja mä kyllä kaipaisin lisää, sillä meillä ei vaan tule poltettua kynttilöitä.
Mä oon tehnyt käsitöitä yllätyksekseni aika paljon. Ne ovat tosin olleet hyyyvin yksinkertaisia ja helppoja niin, että mä oon saanut ne yleensä yhdessä illassa valmiiksi, kuten tämä clutch. Pakko sanoa, että onneksi en ostanut kaupasta kalliilla, koska se on aika epäkäytännöllinen. 


Koska edellinen on alkanut vaihataa väriä valkoisesta harmaaksi, eikä muutenkaan ole enää niin siisti, suunnittelin myös pannan talven pakkasia varten (jos niitä nyt tulee). Lenkille ompelin saman tyylisen pannan trikoosta  ja se on kyllä hyvä: ei liian kuuma, mutta suojaa korvia.


Kuvat: Reetta
 
Muutaman talvisen koriste ohjeen bongasin, mutta ne ovat vielä vähän vaiheessa. Kranssia varten mulla on jo kokonaista yksi käpy. 
Lumihiutaleisiin meni tuhottoman paljon pyykkipoikia. Niitä oli litran pussillinen ja sain niistä kolme hiutaletta. :/



Mulla meinaa mennä hermot tähän elämään tai ainakin näiden postausten tekoon ilman kameraa. Mutta iskää on taas pehmitetty ajatuksella kamerasta, ja kävin jo vaihtoehtojakin tutkimassa. Jos joku osaa vinkata hyvän, mielellään Canonin pienikokoisen järjestelmäkameran, niin olen hyvin kiitollinen.

Wilma

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Under The Sea

Ma oon yrittanyt kirjottaa joka viikko, mut viime viikolla ei riittanyt innostusta, sori :D
Mutta tosiaan viime viikon aiheena oli pyha henki ja puhujana oli yks meidan staffeista. Talla viikolla meilla oli saksalainen Manuel (en muista sukunimea), joka opetti aiheesta spiritual warfare (wilma osaat varmaan kuvitella et ma en kovin montaa kertaa tota sanaa oo kayttanyt, koska sen aantaminen on aika mielenkiintoista.. :DD vaikka kuinka naa tykkaakin mun aksentista, ihme tyyppeja :D)
Mutta tosiaan, molemmat viikot on olleet tosi mielenkiintosia ja on ollut hienoa, kuinka varsinkin Manuel antoi tosi paljon tilaa pyhalle hengelle ja valilla paivan suunnitelmat menikin ihan uusiksi, esimerkiksi tiistaina melkein nelja tuntia rukoiltiin toistemme puolesta ja jaettiin asoita, joiden kanssa ollaan kamppailtu ja oli niin upeeta nahda sita vapautumista, mita saatiin sina paivana kokea! Eli taa viikko on ollut tosi intensiivinen ja paljon on tapahtunut, mutta ollaan pidetty myos paljon hauskaa, koska viime viikonloppuna heinakuun dts:laiset tuli outreachilta Jamaikalta. Niita oli 12 oppilasta ja hengattiin niiden kanssa taa viikko.

Se on aika rankkaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin, kun joka paiva opitaan paljon uutta ja meilla on paljon ohjelmaa ja academic juttuja, eli kaytannossa lecture phasen aikana tehdaan nelja kirja esittelya, yksi pieni puhe, kaksi todistusta jaaa..jotain muuta :D. Joten oon kylla enemman kuin onnellinen ensi viikosta! Se on meidan lepoviikko, ei oppitunteja, paljon vapaa-aikaa ja kaikkea hauskaa, mutta siita ma kerron sit enemman ens viikolla ;)

Meidan basen vieressa on tosiaan sukellusliike ja sen omistajat hengaa paljon meidan kanssa. Viime viikolla muutamat meista naytettiin Samille google mapsista missa asutaan. Ensinnakin han oli ihan ihmeissaan etta tietokone yhtakkia pystyi nayttamaan meidan kodit ja kun han naki norjan ja kuusimetsan, oli reaktio kutakuinkin, hei joulukuusia, kasvaako teilla siella joulukuusia, mita te teette niille, koristeletteko te ne? :DD Mmmm joka paiva sita oppii jotain uutta!

Ma oon kaynyt aika paljon snorklaamassa, ja vaikka lahes aina se loppuu merisairauteen, niin on sen arvoista. Nahda se kaikki meren alla! Harmi etten ma pysty nayttamaan sita teille! Kajakit on myos olleet ahkerassa kaytossa ja muutamien tyttojen kanssa ollaan suppailtu niilla, oikeiden lautojen puutteessa :D

Niiiin joo, olihan meilla viime viikolla birthday partyt! Kaikille, joilla on dts:n aikana synttarit, pidettiin partyt yhta aikaa. Teema oli under the sea ja pukeutuminen sen mukaan ;)

Mulla ei oo nyt hirveesti kirjotettavaa, kun talla viikolla on ollut niin paljon henkista kasvamista ja oon saanut kokea niin paljon seka hyvia etta vaikeita juttuja, etta nyt mun aivot haluaa vaan jumittaa, mika ei toisaalta oo huonokaan juttu, ens viikkoa odotellessa! :D

Tassa on pari kuvaa meidan outreach tiimista:



-KATA

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Juoksua, juoksua, juoksua...

Jännittävää, taas on ilmottauduttu Helsinki City Runille! Nyt mulla on jo pieni salainen aikatavoitekin. Liekö siitä johtuen, olen taas saanut soviteltua lenkit ja muut treenit viikkorytmiin. Mut yllätti täysin, että keskivartalotreeni koulupäivän, soittotunnin ja tanssiharkkojen jälkeen perjantai-iltana on oikein loistava ja sopii mulle. Viime aikoina mä oon tehnyt sen Vain Elämää-sarjan voimalla, joten saa nähdä miten käy ensi viikolla.

Meitä lähtee ensi vuoden HCR:ään ja Run For Freedomiin Vaasasta viisi, (jos meidän Vaasalainen-Turkulainen lasketaan mukaan) joka on paljon, varsinki viime vuoteen verrattuna. Mukaan mahtuu myös kaksi ensikertalaista niin RFF:n kuin puolimaratoninkin suhteen.
 


Lainasin kirjastosta viikko sitten 7 kpl Juoksija -lehtiä ja niistä olen saanut inspiraatiota, ideoita ja vinkkejä jotka ajattelin jakaa.

Ensinnäkin mulle iski kauhee hinku, että joskus on pakko päästä Jerusalemin maratonille. Tukholma ja New York olis myös ihan jees, mutta Jerusalem, pakko!

Polkujuoksu (eli juokseminen maastossa esim. metsässä) on ollut mun mielessä jo aiemmin, mutta nyt aloin kartoittamaan meidän lähimetsistä sopivinta. En kyllä oikeen löytänyt hyvää, ne ovat kaikki niin pieniä.

Vihdoin mä sain alamäet rullaamaan kunnolla tällä yksinkertaisella ohjeella "Käsijarru pois, lantio eteen ja askel rullaamaan." Ehkä se on ollut toi lantion eteen työntäminen, jota mä en ole hoksannut, vaikka oon jo kauan yrittänyt saada alamäet menemään rennosti.

Yhdessä tekstissä kehotettiin parantamaan juoksun kimmoisuutta ja elastisuutta. Mielikuva polttavasta maasta auttoi ainakin mua, eli jalan pitäisi vain käydä maassa ja ponnistaa uudelleen, eikä se saisi olla hidas ja laiska kuten huomasin mulla olevan. Lyhentämällä askelta ja ponnistamalla nopeammin ääni, joka kengän alustaan osumisesta kuuluu oli heti aivan erilainen. Juokseminen uudella tavalla oli tietenkin paljon raskaampaa, huoh...

Lisäksi, löysin HCR:stä kertovasta jutusta myös yhden RFF:läisen haastattelun. Ja sain tietää vastauksen mua kauan askartaneeseen kysymykseen: 2XU tulee sanoista Two times you. Tällä kyseisellä merkillä on mua kauan houkutelleet kompressio juoksutrikoot, jotka heti ostaisin omakseni jos omistaisin 130 euroa ylimääräistä rahaa.




Kuvien mukana saa muistella kesää ja kuivaa asfalttia, jäisten teiden vastapainona. Pyöräily on muuten ihan hullua, jos ette ole kokeilleet, juoksu sentää jotenki onnistuu.

-Wilma

maanantai 3. marraskuuta 2014

Puheliton kuukausi - tai neljä

Mun todellakin pitäisi suunnitella mun oral presentationia aiheesta righteousness ja opetella seitsemän jakeen memory versea, mutta tässä mä istun kirjottamassa, heh, no ei tää elämä niin vakavaa ole (ja tää on hyvä tekosyy olla tekemättä niitä ;D)

Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon että mä en tahdo edes muistaa enää alkuviikkoa :D Aiheena on ollut Destiny ja opettajana on ollut Brenda Lewis. Nainen, joka on nauraa koko ajan, tosi suloinen. Opetukset oli tosi mielenkiintoisia! Brenda puhui paljon myös aivoista ja mielestä ja kuinka paljon me itse pystytään vaikuttamaan itseemme sillä miten ja mitä me ajatellaan. Mä en osaa selittaa niitä teille, varsinkaan tässä kirjottamalla, mutta ne oli tosi siistejä ja mielenkiintoisia juttuja! Lisäksi hän painotti kuinka it's all about relationship! Ja niinhän se on :)

thoughts-choices-actions-habits-character-destiny }emotions

Loppuviikosta puhuttiin paljon unelmista. Kaikki piirsi paperille unelmiaan ja esiteltiin ne koko ryhmälle. Mä ihan tykkään kyllä unelmoida, mutta mä en ole ollut kovin innokas aina puhumaan niistä. Ehkä mä pelkäsin, että jos ne ei toteudukaan, en tiedä. Joten mulle se, että ensin täytyy koota paperille omia unelmia ja sen jalkeen vielä esitellä ne kaikille, oli aluksi vähän melkein pelottavaa. Mutta se oli tosi hyvä ja vapauttavaakin! Ja oli niin siistiä kuunnella muiden unelmia, mä haluan vaan nähdä ja kuulla mitä kaikkea me tullankaan vielä tekemään ja kokemaan! Siinä oli jotain tosi tosi, en löydä sanaa sille:D tosi voimallista(kuulostaa tyhmältä) että sanottiin ne ääneen, ainakin mulle. Ja sen jälkeen huomasin olevani niin innoissani unelmista ja puhuttiin tosi paljon siitä mun one on onen kanssa ( Taylor on muuten mun ikänen, tai itseasiassa vähän nuorempi..vähän outoa, mutta aivan ihana tyttö ja hyvä small group leader :)) ja illalla ennen ruokaa juttelin ties kuinka kauan yhden tytön kanssa meidän unelmista ja oltiin vaan niiiiin innoissaan!! Mä haluun elää tässä hetkessa, mut en malta odottaa mitä kaikkea saan vielä tehdä ja kokea ja minne mennä Jumalan kanssa! ;)

Onko muuten edes ironista, että kun juttelin Meganin kanssa unelmista, sanoin, etten halua omistaa mitään, mistä en ole valmis luopumaan tai varsinkaan mitään, mikä estää mua lähtemästa minne Jumala haluaa mua viedä. Noh, sen jälkeen menimme syömään ja ilta pimeni. Oli rauhallista ja mukavaa, kunnes Tim tulee viereeni ja pyytää mua menemään meidän casitaan ja sanoo Allyn odottavan siellä. Huomaan äänensävystä heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Lähden puolijuoksua kohti casitaamme ja mielessäni pyörii kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Ovi on auki ja huomaan Allyn halaavan Hannahia, mun kämppistä. Mitä ihmettä. Astun sisään ja nään sutkun; ikkuna on rikki, tavaroita lattialla, mun lakanat sotkussa ja niissä on vähän verta ja pöytä on siirretty paikaltaan. Meidän mokkiin oli murtauduttu. Varas oli tullut ikkunan kautta, oli sisällä pari minuuttia, kunnes Hannah yritti tulla sisään, mutta ei päässyt, koska pöytä oli siirretty oven eteen. Hannahin hakiessa apua, mies tai miehet karkasivat. Hannahilta varastettiin kamera, pankkikortti ja rahaa, Beccalta rahaa, Kara-Beth säästyi, varkaalla ei ollut tarpeeksi aikaa. Mä alan kaivella tavaroitani ja huomaan että multa on viety kännykkä, kamera, raamattu (haha joo, suomenkielinen raamattu:D ehkä koska se oli vetoketjullinen nahkaraamattu), ja pari pussukkaa, jotka sisälsi mm. kyniä ja jotain pikkusälää ja muistitikun. Mä en enää oikein muista, enkä osaa kuvailla meidän fiiliksiä silloin, mutta olihan se järkyttävää. Eniten kuitenkin kaipasin puhelintani, mutta sen takia, koska nyt en saa sen kautta yhteyttä kehenkään siellä suomessa, sekä raamattua, mä niin tykkäsin siitä :D Ihmeen rauhallisina me kuitenkin pysyttiin, vaikkakin kaikkia pelotti mennä takaisin siihen casitaan ja oltaisiin haluttu muuttaa toiseen. Mutta rukoiltiin paljon ja nukahdettiin ylistys musaan, rauhallisina, luottaen että meidän Iskä pitää meistä huolen. Kyllä kieltämättä edelleenkin pelottaa pimeellä yksin kulkea meidän casitaan ja jos joutuu nukahtamaan yksin, mutta pitää vaan joka päivä tehdä päätös luottaa Jumalaan. Tottakai toivon, että saan tavarat takaisin, mutta oon ihan ihmeissäni, kuinka rauhallisesti tän otan ja tuntuu jopa vapauttavalta elää ilman kännykkää ;D Olisihan asiat voinut olla ja mennä pahemminkin! Meille ei kuitenkaan käynyt mitään ja nyt Orlando, meidän vartija öisin, pitää erityisesti meidän mökkiä silmällä. :)
Mun kämppikset on muuten aivan ihania, meillä on niin hauskaa yhdessa iltaisin, aina saa nauraa vatsalihakset kipeiksi :p

Sitten vähän kevennystä ;D Täällä kuljetaan sellaisilla golfcarteilla, mulla on jossain postauksessa kuvakin niistä. Eilen pääsin ekaa kertaa kyytiin. Kävelin mun kaverin kanssa kaupunkiin ja siellä nähtiin Tim (on töissa täällä, tosi hauska tyyppi) ja Tim oli tullut ywamdp:n clubcartilla ja otti meidät kyytiin takasin baselle. Tie oli tosi huono, kuoppainen ja lähdettäessä huomattiin valojen olevan rikki (oli ihan pimeää). No, mä pidin taskulamppua että Tim näki minne ajaa ja meillä oli niin hauskaa. Nyt on satanut paljon, joten tie oli täynnä suuria lätäkköjä ja kerran jäätiin jumiinkin, mutta mukavat Belizeläiset miehet työnsi meidät pois lammikosta :D

Sellasta täällä. Ei tälläkään kertaa kuvia, ihan kameran puutten takia.. koitan seuraavaan postaukseen saada jonkun muun ottamia kuvia :)
Nyt mun on pakko jatkaa academic juttuja. (Eli jos oot saanut sellaisen kuvan, että me pidetään pelkästään hauskaa ja käydään vähän välillä istumassa tunneilla, niin ei, meillä on ihan kouluhommia, ja välillä paljonkin :D)

See you later, alligator! <3
-Kata