A Beautiful way

Freedom, espanjaa englanniksi ja sebastian-selkä. Siinä mun viime viikko kiteytettynä. Tai ehkä lähinnä mitä mulla ekana, ilman suurempia miettimisiä, tuli mieleen. ;)

Neljäs lecture week, wou :o
Mutta mä en kerro teille vielä tästä viikosta, vaan aion kertoa meidän Freedom viikosta. Eli siis viime viikon teema oli vapaus ja anteeksianto. Kaksi ekaa päivää mä olin vähän turhautunut, olin odottanut enemmän ja fiilikset oli jotenkin oudot. Mutta mä en ollut ainoa, joka tunsi niin. Selvästi oli jotain vastustusta. Lisäksi kaikki olivat ihan törkeän väsyneitä, hyvä kun hereillä pysyttiin..
Mutta keskiviikkona mulla oli heti aamusta fiilis, että tästä tulee hyvä päivä. Ja niinhän siitä tulikin! Koko loppu viikko sisälsi paljon itkua, kipua, halauksia, iloa, rakkautta, itsensä ylittämistä, mutta ennen kaikkea just vapautumista ja anteeksiantoa. Rankka, mutta toosi hyvä viikko! :)

Mä ihan yllätyin, kun tässä joku päivä tultiin kaupungista ja siinä kun astuin veneestä laiturille, huomasin ajattelevani, että ihanaa olla taas kotona! Mutta hyvähän se vaan on että koti alkaa tuntuakin kodilta. :)
"mä voisin asua täällä aina! Koko ajan joku kehuu tai sanoo jotain kivaa mulle :D" yks tyttö nauroi ihastuneena kun joku oli just kehunu sen paitaa. Se on ihan totta. Niin monta kertaa saa kuulla kehuja vaatteista, hiuksista, ylipäänsä ulkonäöstä ja taidoista tai sitten ihan muuten vaan. Ja kyllähän se hyvältä tuntuu! Mun mielestä meidän pitäisi kaikkien ottaa se osaks meidän jokaista päivää. :D

Meillä oli tässä joku lauantai sellainen vapaaehtoinen ministry juttu. Meitä lähti noin kahdeksan. Se oli hauskaa! Yksi meidän staffeista, Israel, joka on belizeläinen, oli tehnyt meille tehtävälistan, joka meidän piti käydä läpi. Siellä oli mm. jonkun ihmisen puolesta rukoilemista, selfieiden ottamista leikkipuistossa ja eri kaupoissa ja paikallisille juttelua. Nää paikalliset on tosi mukavia, jos ei lasketa niitä akwardeja iskurepliikkejä.. :D Aina kun lenkillekin lähtee, saa jokaista vastaantulijaa moikata ja aamulla seagrassia lapioidessa good morning tulee oikein tutuksi :)

Lauantaina meillä oli base cleaning day. Eli kaikki tällä basella asuvat oli jaettu ryhmiin ja jokaselle ryhmälle annettiin joku siivous tehtävä. Mä putsasin kolmen muun kanssa uima-allasta. Se oli ihan hauskaa sitten kun me tehtiin siitä hauskaa ja rentoa. :D mutttta silloin kun me alotettiin, oli pilvistä, eikä mielessäni käynytkään sellainen asia kuin aurinkorasva.. Noh, siinä sitten neljä tuntia polskittiin altaassa ja lopetettaessa huomasin ihollani hennon punaisen hohdon. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, vaan lähdin onnellisena kaupunkiin. Takaisin tullessa tunnistan kivun selässäni ja tarkastaessani tilanteen, huomaan selkäni muistuttavan hyvin paljon Disneyn Arielista tuttua Sebastian rapua. Miten mukava yllätys. Ei, ei ollut. Sen jälkeen on kyllä aloe veraa ja buranaa kulunut. Seuraavana päivänä punoitus oli aika hyvin kadonnut muualta kehostani, mutta selkään sattui jo paidan kosketus. Noh, opinpahan (toivottavasti) muistamaan laittaa sitä aurinkorasvaa, kun joku nerokas on kerran sellaisenkin keksinyt :p (miksiköhän mä selitin tästä näin pitkästi..pahoittelen jos ei kiinnostanut, mutta se on ollut täällä nyt niin iso juttu ja läpän heiton aihe :D)

Mä niin nautin meidän sunnuntai päivistä. Ei yhtään mitään ohjelmaa! Suurin osa porukasta lähti viime sunnuntaina kaupunkiin, joten basella oli rauhallista. Me vaan nautittiin auringosta (mä hyvin vaatteisiin vuorautuneena suojatakseni palanutta ihoani) ja siitä ettei tarvi tehdä mitään. Spear fishing (sori en tiedä mikä se on suomeksi) on mun uusi tuttavuus! Muutamat pojat lähti kalastaan niin mä ja yksi toinen tyttö päätettiin mennä mukaan. Se oli vaikeeta(en saanut keihästettyä yhtään kalaa) mutta myös tosi hauskaa! Jouduttiin kylläkin lähteen Bethin kanssa aikasemmin rantaan, koska ollaan molemmat tutustuttu uuteen piirteeseen itsessämme. Nimittäin merisairauteen.. On muuten ihan hirvee tunne! :D
Jo ekalla viikolla kun käytiin snorklaamassa, jouduttiin molemmat lopettamaan vähän aikasemmin, tai olis kalat saanu nähdä meidän lounaan. Myös kajakoidessa sain opettaa Bethille miten sanotaan suomeksi I threw up. ;)

Boliviassa puhutaan pääasiassa vaan espanjaa, joten alotettiin sunnuntaina opetteleen sitä meidän tiimin kanssa. Yksi tyttö oli ladannut sovelluksen, joka opetti meille hyödyllisiä lauseita, kuten 'karhu juo kaljaa'. Mm mistäs sitä koskaan tietää jos sellaseen ilmiöön törmää!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! <3 ;)
(sori ette tällä kertaa saa kuvia, koska oon liian laiska siirtään niitä koneelle ja tänne, ens kerralla sit senki edestä ;D)

-Kata

Aika rientää, täytyy lentää!

2000-luvulla lastenohjelmia katsoneet, muistatteko Himpulat? Sitä tuossa otsikossa siteerasin. Oli muuten tosi tylsä ohjelma. Paras kohta oli, kun joku lintu sanoi aina lopussa tuon lauseen ja lähti lentämään. Mutta, ehkä se kuvaa jotenki tämän hetkistä elämääni. Pidän kuitenkin elämästä, jossa tapahtuu, joten voin sanoa tuon lauseen vielä hymyillen, vaikka kiirettä pitääkin.

Syysloma oli kummallinen, kun ei siitä saanut otetta, mutta silti se tuntui niiin pitkältä. Meillä oli kotona pieni hoidokki, norfolkinterrieri Elliot, nykyään tottelee myös nimeä Tassulainen hehheh. Tästä kiittäminen meidän iskää, jolle Elliot tuntui olevan liian erikoinen nimi.

Olihan se suloinen, mutta varmistuin taas siitä, että en mä itselleni koiraa haluaisi. :D

Lomalla postiluukusta tipahti myös mystinen mun nimellä varustettu kirjekuori, joka sisälsi askartelulehti Ihanan. Selailin sen läpi ja totesin sen olevan tosi hyvä. Monet ohjeet olivat toteuttamiskelpoisia sellaisenaan, eikä niihin tarvittu mitään kalliita ja kummallisia tarvikkeita, joita nyt ei kenenkään kaapista löydy. Juuri edellä mainitusta syystä sainkin merkkailla ylös vaikka kuinka paljon hyviä ohjeita ja aloitinkin jo yhtä.
Kiitos paljon sille, jonka tekosia tämä mukava lähetys oli. Mulla on kyllä lähettäjästä pieni aavistuksen omainen epäilys.

Sitä mä edelleen ihmettelen, että kenellä muka on sellainen kirja, josta voi repiä sivuja johonkin askarteluun?! Mulle saa lahjoittaa jos joltain tällainen löytyy. :)

Oltiinpa Liisan kanssa myös vapiksen kuorotreeneissä maanantaina. Se oli itse asiassa ihan hauskaa. Mä en tosiaankaan oo mikään mestari laulamaan, mutta kuoro sopii mulle oikein hyvin, koska silloin ei tarvitse laulaa yksin.

Tämä viikko on mennyt paljolti Vaasa Dance Challengeen treenatessa ja kolujuttuja värkätessä. Vaasa Dance Challenge siis on Vaasassa järjestettävä tanssikatselmus (24.-26.10.) johon me osallistuttiin kaveriporukalla. Jännää! Aluksi, kun kaverini kertoi tapahtumasta ajattelin, että menisimme katsomaan sitä. Ideana kuitenkin oli mennä itse esiintymään. Reaktioni oli jotain tyyliin: "Ai, öö..." Tanssin tiimoilta en siis ole koskaan ollut missään kilpailussa. Marjut on tehnyt hienon koreografian ja mä oon innoissani koko jutusta. Tapahtuma on siis katselmus, joten me ei lähdetty sinne voittamaan vaan esiintymään ja katsomaan muiden esityksiä.

Taisi tulla taas kuulumis painotteinen postaus, mutta nyt ainakin tiedätte jotain mun mielenkiintoisesta elämästä. :P Kylkiäisenä saitte katsella viime kesän Tallinnan kuvia. Valitan köyhää kuva antia, sillä kamera lähti Belizeen, mutta nauttikaa kuvista Katan postauksissa. Kamerasta pitää ehdottomasti vihjaista joulupukille.

-Wilma

Motivation - sometimes there just isn´t any

Mistä huomaa, että edellisestä lenkistä on liian kauan? Mä huomasin sen esimerkiksi siitä, että olin suunnitellut tekeväni intervallitreenin, mutta unohdin kellon. Sekä siitä, että urheilusukkia pukiessani unohdin sillä olevan väliä, että kumman sukan laittaa kumpaanki jalkaan.

Mä oon ollut sen verran kipeä, että edellisestä lenkistä on 3 viikkoa. Sen jälkeen ekaa lenkkiä mä siirsin 3 päivää (ja samalla hiusten pesua köhköh.) Sillon mä tosissani mietin, mikä mut saa lähtemään lenkille tai mikä mun sinne lähtemisen estää.

Mun ensisijaiset motivaation lähteet on tässä:

1. Tavoite, varsinkin alussa, jos mulla ei olisi ollut tavoitetta, mä en olis saanu itteäni mitenkään liikkeelle. Joten lämpimästi suosittelen hankkimaan itsellesi tavoitteen. Se voi olla mikä vaan asia, jonka sä haluat saavuttaa liikkumisellas.

2. Se on kivaa, jos sä et nauti siitä, niin ei sitä luonnollisestikaan jaksa tehdä. Etsi sellainen laji, josta sä tykkäät ja jonka tekemisen jälkeen sulla on hyvä fiilis.

3. Aikaa itselle, mulle juoksu on sellasta, että sillon ei kyllä kerrata ruotsin sanoja. (koitettu on) Se ei vaan onnistu. Juostessa ajatukset lähtee lentoon, eikä pääse pidemälle kun få, får... ja sitten ajattelee jo jotain ihan muuta. Ajatusten pitää antaa tulla ja mennä ja sitten jos ne on jäädäkseen niin lenkki on just sopivaa aikaa miettiä niitä. Pakko mun on myöntää, että kai se jonkinlaista terapiaakin on, vaikka mä en missään nimessä halua tallata mun ongelmia lenkkareilla.

Lisäksi se on aikaa jollon mennään (ainakin osaks) kropan ehdoilla ja joutuu kuuntelemaan mitä se haluaa.

Eli se on aikaa vaan sulle, sun kropalle ja sun ajatuksille.

4. Saavutukset Eihän sitä jaksais, jos ei huomaisi, että haba on kasvanu tai on parantanut aikaa.

5. Ylpeys itsestä, menee vähän samaan kategoriaan kuin edellinenkin, mutta saahan siitä kiksejä, kun huomaa saavutukset. Sen avulla jaksaa jatkaa.

Mulla oli nää kaikki kutakuinkin kunnossa, joten päädyin syyttämään sitä, että ulkona on niin kylmä ettei sinne halua mennä, sekä laiskuuttani ja kiirettä. 

Miettikää mikä teitä motivoi ja kertokaa oivalluksenne mullekin! 

~Wilma~  

Christmas in Bolivia

Hola!

Oioioiii maanantai oli kuulkaas aikamoinen päivä! Illalla olin ihan overwhelmed ja oli pakko vaan mennä pimeälle rannalle yksin istumaan. Mustana aaltoileva meri, tuulessa tanssivat palmut, valaistu tunnelmallinen laituri ja tähdet, voi ne oli niin kirkkaita.
Ja mä en voinut olla kuin innoissani siitä, että..Wau Jumala tykkää siitä mistä mäkin tykkään! Antakaas ku mä kerron! :D

Nyt alkoi tosiaan toinen lecture week ja teemana meillä on intercession and hearing God's voice!
Olin alunperinkin tosi innoissani tästä viikosta ja ainakin tähän mennessä se on täyttänyt ja jopa ylittänyt mun odotukset! Ja 11 viikkoa vielä jäljellä ;)
Jill Bills on pitänyt tällä viikolla opetukset. Aivan upee nainen. :D Tosi hauska ja tuntuu oikeesti tietävän mistä opettaa! Hän kertoo paljon tarinoita omasta ja muiden sen tuttujen elämästä. Kuinka Jumala on puhunut ja johdattanut ja niiiin siistiä! :D Tehdään myös paljon käytännön harjotuksia, joiden myötä on mahtavaa nähdä kehitystä itsessä ja muissa!

Maanantaina lounaan jälkeen ohjelmassa luki "session". Mysteerinen sessio, josta kaikki pystyi vaan arvailemaan mitä se saattaisi olla. Vallitseva huhu oli outreach kohteiden paljastaminen. Voitte vaan kuvitella sitä jännityksen määrää! :D ja outreach sessio se olikin! Kolme vaihtoehtoa: Etiopia, Bolivia ja papua uusi guinea. Oi kaikki kuulostaa niiiiiiin huikeilta, mutta mut hyvin tuntevat osaa varmaan arvata mikä kolahti mulle eniten :D meille annettiin noin vartti aikaa rukoilla ja kysyä Jumalalta mihin mennä. Sen jälkeen jäätiin ylisteleen ja jännittään kun staffit taas meni päättään lopulliset ryhmät. Ja arvatkaa mitä! Mä pääsin ekaan valintaani, BOLIVIAAN!!! Oon niiiiiiiiin innoissani!! Meillä on kahdeksan hengen hieno tiimi ja oon tosi onnellinen meidän tiimin staffista, Allysta, se on aivan ihana nainen! Me tullaan mm. työskentelemään lasten kanssa ja tekemään paljon käytännön juttuja ja.. No en tiedä vielä, saa nähdä! :D Ennen kuin mä edes tulin tänne, mä toivoin että pääsisin Etelä-Amerikkaan. No, mä pääsin ja saan vielä auttaa lapsia!! (saas nähdä millainen on meidän joulu Boliviassa)

Mä oon muuten saanut helpotusta nälkääni! :D Löysin kaupungista proteiinijauhetta, ei ollut edes kovin kallista, ei kyllä mitään järisyttävän laadukastakaan, mutta auttaa! :p Siitä tuli täällä heti hitti, ja luultavasti seuraavan kaupungilla käynnin jälkeen protsku purkkeja on melkein joka pojalla. :D
Ennen kuin lähdin tänne, mä pelkäsin, etten saa treenattua täällä melkein yhtään. Kaikki lihakset katoaa ja tilalle tulee hiilaripömppis :D muttta ei! Meillä on täällä oma pikku punttis :D ja lisäksi leuanvetotanko laiturilla. Ja täytyy olla vaan vähä luova, niin pystyy tekemään vaikka mitä :p eikä mun oo tarvinnut treenata yksin! Heti tokalla viikolla yksi poika pyysi mua treeniseuraksi ja muutaman kerran ollaan tehty yhteistreenejä sen ja joidenki muiden poikien kanssa. Ja nyt suunnitellaan ma-pe aamuille treenejä, joihin kaikki halukkaat saa osallistua :) On muuten tosi huvittavaa, että mä oon ollut se, joka antaa mua isommille jätkille neuvoja (kiitos Niken) :D mutta hyvin niiden itsetunto on sen kestänyt. :D Ja oi että tuntui hienolta, kun Don sanoi ihmeissään, että oon varmaan vahvempi kuin kukaan muu täällä olevista pojista :D (ilmeisesti pakko nyt täälläkin hehkuttaa..)

Siinä se on! :p (Ja tän siitä saa kun ei jaksa käyttää aurinkovoidetta..) Tää oli muuten ensimmäinen päivä kun käytän täällä meikkiä ja sekin oli vain ripsiväriä. Koska meikkaamisessa ei olisi mitään järkeä, kun kuitenkin sen hikoilee kohta pois ;D

Täällä tulee pimeää puoli kuudelta ja aurinko nousee puoli kuudelta. Se on ajoittanut paljolti mun unirytmiä. Meen nukkumaan yleensä siinä kymmenen aikaan ja herään kuuden aikaan. Tosin kolmena päivänä viikossa mun pitää herätä jo 5.30. Koska mun work dutie on siivota yhden toisen tytön kanssa rantaa meriruohosta. On muuten tosi rankkaa(ja haisevaa) hommaa! Mutta tykkään siitä kyllä anyway :)

Saadaan katsella auringonnousua meriruohon lemussa.

Yhtenä päivänä meidän casitassa oli muurahaisten hyökkäys! Meillä oli ruokaa siellä(kaikki oli kyllä paketeissa), mutta muurahaiset löysivät ne ja siellä oli varmaan satoja pieniä murkkuja! Olivat löytäneet tiensä yhden tytön sänkyynkin.. Noh, siitä selvittiin :p
Täällä muuten appelsiinit on vihreitä! Ja ei, ne ei ole raakoja ;)

Mä en vieläkään pysty olemaan ihettelemättä, että mä todella oon täällä. :D Rakastan vaan istua auringossa, nauttia ja ihmetellä tätä kaikkea kaunista! Mä oon aina halunnut päästä tälläseen maahan, ja nyt mä asun sellasessa! Aika hullua, eikö!?
Eli, Jumala tykkää ihastuttaa mua! :D

Terkkuja sinne Suomeen, rakastan teitä! <3 Ja kiitos kaikista rukouksista :)

                                                               -Kata

God morgon!

Tällä herkulla pääsee aamu hyvin käyntiin.

Omena-suklaa-tuorepuuro

1 dl  kaurahiutaleita
2 dl  maitoa
1/2 dl  pähkinöitä
2 rkl  omenasosetta
1 1/2 rkl  raakakaakaonibsejä
1 rkl  pellavansiemeniä

Kaikki siis sekoitetaan keskenään ja laitetaan yöksi jääkaappiin. Mitat ovat hyvin suurpiirteisiä, joten mittaa sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Mä oon niin rakastunut noihin kaakaonibseihin. Niitä voi laittaa melkein mihin vaan; viiliin, maustamattomaan jogurttiin, puuroon... Tässä tuorepuurossa ne tosissaan maistuu suklaalta. Oikeesti terveellistä suklaata? Kyllä, kiitos!

Kuva on MeNaisista, josta ohjeen alunperin itselleni sovelsin. Suosittelen teitäkin soveltamaan oman maun mukaisen tuorepuuron aamuja helpottamaan.

~Wilma~

Home in Paradise

Hellooou!

Mulla olisi ihan hirveesti kerrottavaa! Muttta
Jooo, ei tän basen nimi turhaan Destination Paradise ole! Tää on aivan uskomaton paikka, oikee unelma<3 palmuja, valkoiset hiekkarannat suurine simpukoineen, turkoosi karibianmeri, iso laituri, uima-allas, ruokatilat ulkona, värikkäät casitat (eli mökit joissa me nukutaan)... Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin!

Aurinko on paistanut melkein joka päivä, lämpötilat 30 ympärillä, ja mä nautin!(parina päivänä on satanut ja ukkostanut, se oli kivaa! paitsi että se aiheuttaa hyttysten innostumisen..) Onneksi täällä tuulee koko ajan, se helpottaa tosi paljon tän kosteuden kanssa. Hikeä ei silti pääse pakoon, suihkunkin jälkeen on iholla jo uusi hiki ennen kuin suihkutettu vesi on edes ehtinyt kuivua, hieno tunne! Yöt ovat kamalimpia. Kuin suihkussa makaisi.. No, hien kanssa kyllä selviää, mutta lauantai ja sunnuntai vaati jo kärsivällisyyttä. Vettä ei tullut kahteen päivään. Lauantaina oli todella kuuma päivä ja illalla kävin treenaamassa jonka jälkeen muistin veden puutteen..ei muuta kun pesulle suolamereen! Noh senkin kanssa vielä selvisi, mutta vessojen kanssa se ei ollut niin mukavaa..voitte vaan kuvitella kun kahteen päivään et voi huuhdella pönttöä ;) kyllä oppii arvostamaan vettä ja kunnon suihkua! Lämpimää suihkua en ole saanut kertaakaan (ja suihkussa putki, josta vesi tulee, on niin pieni että hädin tuskin saa itseään pestyä:D) ja lähes joka päivä vesi katkeaa hetkeksi, sähköt on katkenneet vain kerran, well this is Beliiiiiz!  ;D

Meitä on täällä 28 oppilasta. 19 tyttöä ja 9 poikaa. Kaikki muut ovat USA:sta tai Kanadasta, mutta yksi tyttö on Sveitsistä, yksi poika Norjasta, yksi tyttö Alaskasta ja sitten meitä on kolme Suomesta! Joo, tosi outoa! Mutta oi että on ihanaa kun saa välillä puhua suomea :D eli tosiaan lähes kaikki puhuu äidinkielenään enkkua, mikä on mulle tosi vaikeeta, koska olen tosi huono englannissa ja on vaikea pysyä mukana kun muut puhuvat todella nopeasti ja keskustelut etenevät hurjaa tahtia. Eli kieleen hajoilin alussa todella pahasti, mutta nyt alkaa mennä vähän paremmin ja nää täällä on tosi ymmärtäväisiä ja ihania ja rohkasevia sen suhteen ettei englanti ole mun äidinkieli. :)

Viime viikko oli orientaatio viikko. Paljon infoa, tutustumista ja hauskanpitoa! Mä ja kaksi muuta tyttöä käytiin yhden staffin kanssa purjehtimassa hobie catilla ja se oli niiin kivaa! Meidän basen vieressä on White Sands dive shop ja sen omistajat halusivat viedä meidät snorklaamaan 'mexico rocks'eille, ilmaiseksi! It was sooo SUPER fun! (niinku nää täällä sanoo, kaikki on super :D) Nähtiin kaksi haita!!
 Lauantaina lähdettiin käymään kaupungissa. Mennessä käveltiin ja takasin tultiin veneellä. Täällä on vene takseja joilla on tosi kätevä liikkua. Lauantai oli tooosi kuuma päivä ja oli toodellla hikistä kävellä se neljä mailia, mutta se oli ihan hauskaa. :p

Ruoka täällä on niiiin hyvää! Ainakin vielä.. tosin samat ruuat toistuu aikalailla päivästä toiseen. Lähinnä riisiä, papuja, kanaa, tortilloja, banaaneja eri muodoissa, salaattia. Juustoa tungetaan joka ruokaan, ja paljon.. Meillä on toosi hyvä kokki. Mutta silti olen joka päivä kuolemassa nälkään! Syömme kolme kertaa päivässä ja yksi niistä on aamupala, joka saattaa olla pelkkiä pannukakkuja, nooot good! Eikä mistään tahdo löytyä mitään terveellistä välipalaa, keksejä vaan :/ noh, pitää keksiä jotain.. Muttta hedelmät, gooodness! Erityisesti ananakset, papaijat ja banaanit, namm! Niin ja kookoksiahan kasvaa ihan meidän palmuissa :)

Nyt on ensimmäinen lecture week. Aiheena on foundations. Opetukset on ollut ihan hyviä, mutta on vähän turhauttavaa, kun asiat on jo ennestään niin tuttuja. Toisaalta se on tosi ymmärrettävää ja koko ajan mennään vaan deepimpään suuntaan! Olen tosi innoissani oppitunneista ja kaikesta mitä Jumala tulee opettaan ja näyttään mulle ja meille! Meitä haastetaan tosi paljon miettimään asioita, miksi jokin asia on niin kuin ajattelet ja onko se oikeasti. Se on mun mielestä ärsyttävää ja turhauttavaa, mutta oikeesti tosi hyvä juttu!

Mulla ei ollut viikkoon nettiä, eli sen takia en ole vastaillut viesteihin eikä musta ole kuulunut mitään. Vaikka se oli vähän ärsyttävää, niin se oli myös hyvä juttu. Sain keskittyä tähän kaikkeen ja totutella rauhassa kaikkeen uuteen. :)

Oon nyt kauheassa yskässä. Suomessa säästyin kaikilta sairauksilta vaikka muut mun ympärillä oli kipeitä, mutta sitten kun pääsen tänne niin boom, hahhaa tässä sulle kurkkukipu joka muuttuu kiusaavaksi yskäksi, niin että saa kuulla kysymyksiä "are you gonna die?" "still alive?" yeah maaan still alive mut rukoilla saa jos yhtään sydämessäsi niin koet :p Omistan muuten tällä hetkellä todella miehekkään äänen. Tuntuu hienolta laulaa matalalta. ;D

Jepjep seuraavaksi seuraa kuvia, jeee

                                        Tää on kaupungista, kun käytiin syömässä. :)

                                          Saanen esitellä, Lizzie, hän asuu meidän casitan kuistin alla.
                                          Iguaaneja täällä muuten riittää!

                                          Sadepäivän kävely joka muuttui hyttysten ajamaksi
                                          juoksuksi takasin baselle.

                                     

-Kata