I`m the happiest girl in the world

On lauantai, herään aamulla 7.00 nälkään ja vessahätään, en saa enää nukuttua. Makaan sängyssä, lopulta otan kirjan ja alan lukea. (The Fault in Our Stars, kirja jonka lukemista ei halua lopettaa koskaan.) Yölamppu alkaa säristä ja himmenee, suljen sen ja nousen ylös.

10.00 lähden lenkille. On täydellinen syyssää, vähän kirpeä yön jäljiltä, keltaisia lehtiä maassa ja aurinko paistaa vaaleansiniseltä taivaalta. Nautin juoksemisesta. Edessä on n.16 kilometrin lenkki. Jalat loppua kohden valittavat vähän asfalttiosuuksista ja nälkä alkaa tuntua vatsassa, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Lenkillä varmistun taas siitä, että juokseminen niin on mun juttu.

"Syö nyt äkkiä! 12.55 sun pitää olla valmis" Kata hoputtaa. Katson häntä kummissani: "Ei mulla oo mikään kiire, vaikka kaupungille oonkin lähdössä." Syötyäni Kata antaa mulle kangaskassin jonka tunnistan ystäväni omaksi. "Öö..."

Tästä se lähti.

"Nää on sun Birthday partyt!" Ei siinä auttanu muu kuin lähteä. Tunne oli vähän niin kuin olisin lähdössä polttareihin; jännitti, enkä tiennyt kuinka joudun itseni nolaamaan.

Mitä matka siis sisälsi. Ystäväni olivat järjestäneet minulle Amazing Race tyylisen kisan, jossa minun piti selviytymispakkaukseni ja heidän vinkkiensä avulla suorittaa erilaisia tehtäviä.

 Jos jätetään alkutoilailuni väliin, niin ensimmäisenä minua odotti hieronta ja esirukous. Pihalle kepeistä väsätyn viestin mukaan minun piti jatkaa matkaani Makuuniin ja vuokrata leffa. Sieltä suuntasin Arnoldsiin, sanoin kassalla `supercalifragilisticexpialidocious` ja sain donitsin sekä kirjekuoren, joka sisälsi uuden vihjeen. 

Minua odotti stailaus: hiukset, meikki ja vaattet uuteen uskoon ja sieltä kuvattavaksi. 

Kiitos Marjutille kuvista
 

 

Vielä oli edessä Cafe de Parisissa anonyymi kahvin osto. Myyjä ei tiennyt mitä tarkoitin ja puhui vieläpä vähän huonosti suomea. Niinpä selittelin sitten englanniksi, että haluaisin ostaa Cappuccinon ja seuraava joka sitä tilaa saa sen ilmaiseksi, sillä olen maksanut sen hänen puolestaan. Myyjä päätyi siihen, että minun kaltaisiani ihmisiä pitäisi olla enemmän ja halusi vielä halatakin. 

Seuraavan vihjeen sainkin suoraan Australiasta. Videolla Riikka ystävineen onnitteli minua ja antoi viimeisen ohjeen. Päätepysäkki oli ystävieni kotona jossa odottivat herkulliset tarjoilut ja leffailta valitsemani elokuvan parissa, joka siis oli 12 Years a Slave. 

Koko matkan kasvoillani oli hullu virne ja olin niin onnellinen! Voinko siis päätyä muuhun, kuin että minulla oli täydellinen päivä ja maailman parhaat ystävät, jotka kuten kuvista näkee ovat käsittämättömän lahjakkaitakin. Vietin päivän josta lapsenlapset saavat kuulla kyllästymiseen asti. :D Kiitos vielä kaikille jotka jotenkin tähän osallistuivat! <3

See you later, alligator!

~Wilma~