Hiukset auki

Olen aina pitänyt hiuksiani paljon kiinni sillä raivostun, kun ne tulevat silmille ja kun joudun haromaan niitä korvien taakse ne rasvoittuvat. Musta tuntuu myös, että tää mun pehko on erityisen helposti takkuuntuvaa ja sähköistyvää sorttia ja sitäkään mä en voi sietää. Niinpä kun kavereiden kanssa puhuttiin hiusten leikkaamisesta en aluksi harkinnutkaan leikkaavani niitä, sillä periaatteessa pidän niistä, (mutta en käytännössä). Asiaa tarkemmin ajatellessani syttyi mussa kuitenkin kauhea tarve saada ne heti pois ja sen päätöksen jälkeen hiukseni tuntuivatkin erityisen inhottavilta. Jouluaattona tätini sitten otti sakset käteen, sulki nyrkkiinsä koko komeuden ja leikkasi kutreistani melkein 15 cm pois. Pian näin edessäni monen vuoden kasvatuksen tuloksen. Peilistä katsoessani rakastuin totaalisesti. Hiuksia tietysti tasattiin vielä, mutta sen jälkeen peilin ohi kulkiessa piti aina vähän jäädä ihastelemaan. Edelleen ne valuvat kasvoille, mutta nyt niitä tarvitsee harjata tuskin yhtään ja viihdyn jälleen hiukset auki. Näin rajun muutoksen hiuksissani olen tehnyt viimeksi 2010 kun leikkasin etuhiukset. Mutta totuus on, että vaihtelu virkistää.

 Olipa vaikea löytää kuva jossa hiukseni näkyisivät auki. Kuvissa pituusero ei näytä niin suurelta, mutta minusta se on valtava. (En ole kuitenkaan värjännyt hiuksia, vaikka ne noissa kuvissa hyvin eri värisiltä näyttävätkin. :D)

-Wilma-