Tiedättekö niitä hetkiä, kun olet kenties käyttänyt aivojasi liikaa, esimerkiksi koeviikolla ja hetkellisesti ne lopettavat toimintansa. Silloin voi käydä esimerkiksi näin:
Olen tekemässä pyörään satulansuojusta ja ajattelen mennä kokeilemaan pyöräkellariin miten se istuu satulaani. Vedän kumpparit jalkaan, mietin hetken tarvitsenko takkia, mutta päädyn vetämään sen kuitenkin ylleni. Ovi kiinni. Lamaantuminen. Kokeilen taskuja, avaimet? Ei. Soitan iskälle. Kännykkä? Ei. Taskuni ovat tyhjää täynnä. Jälleen niitä hetkiä, kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Onneksi laitoin takin päälle. Lähden astelemaan ystäväni luo. Soitan ovikelloa. Kukaan ei tule avaamaan. Jonkun kyllä pitäisi olla kotona. Soitan uudestaan. Minulla on vahva epäilys syystä, miksi kukaan ei tule avaamaan. Miksei joka ovessa ole ovisilmää?! Lähden ja katson ikkunaa, valot!
No, onneksi kaikki asuvat Suvilahdessa. Lähden soittamaan toisen ystäväni ovikelloa. Ei sielläkään ketään. Oikeasti luulisin, sillä tässä ovessa on ovisilmä. Jaaa mihin sitten? Ei täällä Suvilahdessa ihan kaikki asuneetkaan. Menen soittamaan uudestaan ensimmäisen ystäväni ovikelloa. Soitan toisen kerran. Katson postiluukusta sisään, kyllä, valot. Kutsun ystävääni nimeltä. Koputan. Soitan ovikelloa. Tiputan taskussani olevan satulansuojuksen alun nuppineuloineen kaikkineen postiluukusta. Ei mitään.
Lähden kotiin päin ankarasti miettien lähtisinkö kävelemään isän työpaikalle vai pyydänkö yksinketaisesti naapurin tätiä avaamaan oven yleisavaimella ja maksan siitä 10 euroa. Viimeksi mainittu voitti ja pääsin turvallisesti kotiin. Ompelutyön jatkaminen ei vain oikein enää onnistunut, kun se makasi ystäväni eteisen lattialla, enkä jaksanut lähteä sitä hakemaankaan.
Miten avuton tunne se onkaan, kun kännykkä ja avaimet jäävät kotiin. Jos edes toinen on mukana niin kaikki on ihan hyvin, mutta molemmat.
En tiedä mikä tämän sepostuksen opetus oli, ehkä: "älä jätä avaimia kotiin" tai "älä ylikuormita aivoja" (joka tuskin on mahdollista, ainakaan mun kokeisiin luvulla) tai "kaikesta selviää". Saat itse päättää.
En tiedä mikä tämän sepostuksen opetus oli, ehkä: "älä jätä avaimia kotiin" tai "älä ylikuormita aivoja" (joka tuskin on mahdollista, ainakaan mun kokeisiin luvulla) tai "kaikesta selviää". Saat itse päättää.
-Wilma
hahhaa Wilmiiii, sa niin piristat mun paivaa! anteeks kun nauran sun ikavalle tapahtumalle, mulla on ikava sua ja sun kanssa sahlailya! :D opetus: "joskus ihmiset voivat unohtaa valot asuntoonsa lahtiessaan, silloin ala pudota postiluukusta ompelutyotasi. Itseasiassa ala tee sita muutenkaan, se on outoa. mieti kun tuut kotiin ja sun lattialla makaa nuppineuloja. Creepy" :D
VastaaPoistaSenkin säheltäjä. Mutta juttuhan meni niin, että tämä minun salaperäinen ystäväni oli kotona ja vieläpä tiesi, että oon tekemässä sellasta satula juttua. Ja ota huomioon myös seikka: mä olin epätoivoinen.
VastaaPoistaDesperate housewife. Ma oon hammentynyt tasta tapahtumaketjusta, mutta ei se mitaan, ehka hammennys on joskus ihan hyvastakin. ma en tieda mita ma selitan...ma tarvin unta selvastikin. Me vietetaan joulua itsenaisyys paivana. Doesn't make sense, stupid americans! Just kidding ;D
VastaaPoistaMun kommentti ei tullukaan tänne : oo mutta siis piti sanomani, että keskustelunne piristi muuten niin puuduttavaa hypäriäni ja sain hämmentää kanssaopiskelijoitani virnistelemällä typerän näköisenä pidättäessäni naurua. En tiedä miksi puhun kirjakieltä : D anyways Wilma, oot hyvä kirjottaan!
VastaaPoistaMe ollaan onnellisia, että saatiin viihdyttää sua :D :P Kiitos!
VastaaPoista