Niinpä niin, sinne se Kata meni ja mä mätänen kotona. Mä oon innoissani Katan puolesta, mutta tylsää mulla tulee varmasti kotona olemaan. Varsinkin, kun olen tottunut 90 neliöön ja viiteen tilaa vievään persoonaan. Kyllä mulla varmasti tekemistä riittää liiaksikin, mutta ei pieni taustahäly ole pahitteeksi.
Lupasin teille Hope hypetystä, mutta mulla ei ole nyt inspiraatiota siihen. Voin kyllä kertoa, että ei Hope tälläkään kertaa pettänyt, eikä mun tarvinnut potea flunssaa yksin. Käykää kuitenkin lukemassa Hopesta täältä ja katselkaa alla olevia kuvia.
Ajattelin nyt siis avata mietteitäni lukiosta. Odotin lukiota tosiaan jossain määrin kauhulla, sillä pelkäsin sen vievän mun koko elämän (kyllä se välillä viekin). Silti odotin sitä, että saan vaikuttaa edes vähän aineisiin mitä luen enemmän. Kuitenkin niin kuin monet muutkin ovat todenneet, en mä yläasteelle enää menisi. Koulussa oleminen on mielestäni ihan mukavaa. Onhan siellä parhaat ystäväni ja tunnitkin yleensä ovat mielenkiinoisia (ainakin jos vaakuutta itselleen niin). Läksyt taas tuppaavaat ollemaan niitä elämää rajoittavia tekijöitä, joita ilman mielelläni olisin.
Ensimmäinen koeviikko alkaa olla lopuillaan -vihdoin. On ollut mukavaa päästä aikisin koulusta, mutta kokonaisen kirjan lukemiseen menee tuhottomasti aikaa. Koekysymykset tietysti eroavat suuresti yläasteesta, mutta eiköhän sitä pian opi kirjoittamaan esseitä. Uskon silti ensimmäisen koeviikkoni menneen ihan hyvin ja sainpa jo ensimmäisen kurssiarvosanankin joka oli, köh köh yli yhdeksän.
Huomenna edessä on kemian koe ja ennustan siitä koko kouluhistoriani huonointa arvosanaa. Jotta olisin väärässä lähden nyt isoveljeni oppiin.
~Wilma~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti