maanantai 26. lokakuuta 2015

SOZO koulutusta ja lasten päivä

Moi!

Life never gets boring with God!! Se on niin totta! Ja on vaan kiinni meistä itestämme jos ei haluta kuunnella ja seurata sitä, mitä Iskällä meille olisi ;)
Oli tosi hyvä muistutus mitä Nic, Shoresin johtaja meille yhtenä iltana sanoi: lähetystyö ei ole niinkään niitä töitä mitä me tehdään, vaan se on sitä, että haluamme olla siellä, missä meidän Isä on. Minne Isä menee sinne mäkin meen ja mitä Isä tekee, sitä mäkin teen! Elää Isän kanssa super läheisessä suhteessa, tunnetaan Isän sydän. Ja tämähän pätee tietysti ei vaan lähetystyöhön, vaan ihan meidän jokapäiväiseen elämään! Uuujjeee :)
Mulla on ollut täällä paljon aikaa hengata Jumalan kanssa ja pohtia kaiken maailman asioita, mikä on tietysti ollut hirmu hyvä. Siinä sitä antaa myös ihan oikeasti Jumalalle mahdollisuuden opettaa mua, myös enemmän aikaa vaativissa prosesseissa. Jos mä ihan rehellinen oon niin kotona harvemmin tulee näin usein vietettyä näin paljon aikaa rukoillen, Raamattua lukien ja kuunnellen mitä Jumalalla on mulle sanottavana. Voi ja kyllä, mä oon jopa kirjottanut päiväkirjaa siitä mitä täällä tapahtuu ja mitä mä Iskän kans oon puhunut! Ja oon vaan huomannut sen niin hyväksi. Kyllähän mä ennenkin toki tiesin että se ois varmasti tosi hyvä, mutta se on aina eri asia tuleeko sitä oikeesti tehtyä...haha

Meillä on täällä nyt ollut tiimi Bethel churchista pitämässä meille SOZO koulutusta. Eli siis tälläistä sisäistä paranemista. Koulutus oli hyvä, mutta ehkä ymmärrän enemmän ja se vähän konkretisoituu torstaina, kun mulle pidetään tälläinen sozo sessio ja saa nähdä käytännössä, miten se toimii. Eli siis siinä halutaan korjata suhdetta Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Tai mitä Pyhä Henki nostaa pinnalle!

Tällä hetkellä mä oon tosi kiitollinen google translatorille! :D Kyllä mä pikkuhiljaa alan ymmärtää jotain, mutta välillä kun yrittää jutella jollekin, joka ei osaa yhtään englantia, niin siinä kohtaa kaivetaankin sitten vaan kännykät esiin ja sosialisoidutaan sitten sen kautta haha niin mikä kielimuuri?
Viime lauantaina me juhlittiin täällä basella lasten päivää. Se on täällä luullakseni ihan virallinen juhlapäivä. Siitä mä en ole varma milloin se oikea päivä oli, koska brasilialaiset on kovia juhlimaan ja tätäkin juhlaa tunnuttiin juhlivan joka paikassa ja eri päivinä... muttta se oli tosi hauskaa ja ainakin lapset näyttivät nauttivat ohjelmasta, peleistä, herkuista...! Voi että kun tuli ihan IA:ta ikävä, kun yksi tyttö oli suunnitellut sinne tanssi esityksen, johon mäkin sitten pääsin noin tunnin varoitusajalla mukaan..yhdet harkat ja sitten mentiin! :D
Suurin osa näistä kuvista on Shores of Gracen facebook sivulta ja niitä voi sieltä käydä katselemassa lisääkin jos kiinnostaa.









Tässä yhtenä päivänä favelassa eräällä naisella oli selkä kipeänä ja pyysi meitä rukoilemaan että se paranisi. Mä rukoilin, mutta voin sanoa, että en yhtään tykkää rukoilla englanniksi..musta tuntuu että se ei vaan suju, ja täytyy vaan keskittyä siihen, että saa sanottua asiat oikein. Noh eihän se mitenkään erityisen hienolta kuulostanutkaan, mutttta Jumala paransi tämän naisen selän ja näytti mullekin tosi konkreettisesti, että eihän se oikeesti ole kiinni meistä. Vaan Jumala tekee työn siitä huolimatta, vaikka meidän rukous olisi englanniksi sönkkäämistä! :D jeejeee!

Täällähän liikenne on ihan hullua ja ajattelinkin aluksi, etten koskaan haluaisi ajaa täällä. Mutta niin vaan mä pääsin yhtenä iltana kuskiksi, kun muita ei ollut :D Silloin oli jo ilta ja muuta liikennettä ei paljoa ollut, niin eihän se nyt paha ollut, mutta voinpahan sanoa ajaneeni täällä ;)

Viime viikolla kävin salilla koittamassa jump ryhmäliikuntatuntia. Eli siis kaikilla oli omat pienet trampoliinit ja niillä sitten pompittiin. Olihan se hauska kokemus! Ja eilen sain hyvän idean lähteä rantaan hiekalle juoksemaan. Paljan jaloin. Se oli hyvä idea niin kauan kunnes tajusin, että hiekka on polttavan kuumaa, yllätysyllätys.. ja kilometrin jälkeen oli pakko lopettaa. Noh, hauska kokemus sekin ja ihan kiva treeni, niin kauan kun sitä kesti, mutta olisin voinut jättää välistä ne rakot mitä se kuuma hiekka aiheutti..haha




Mulla on tässä viime aikoina ollut ihan ihmeellistä väsymystä koko ajan. En saa nukuttua kunnolla ja päivisin olen tosi väsynyt, mikä tietysti vaikuttaa tosi moneen asiaan. Eli siinä olisi kyllä yksi rukousaihe.. ja kiitos kaikista rukouksista! Niitä kyllä tarvitaan ja arvostan jokaista! :)

<3 Katariina

perjantai 16. lokakuuta 2015

Life part 2

Moi!
Älkää unohtako nauttia siellä Suomessa kauniista syksystä!
Mulla menee täällä hyvin! On ollut ihana skypetellä muutamia kertoja sinne suomeen ja vähän muuallekin päin maailmaa ja kuulla teidän kuulumisia ja jakaa omia ajatuksia mun täällä olosta ja siitä mitä Jumala on mulle täällä puhunut ja opettanut! :)

Mä todellakin tykkään katukirkoista ja faveloissa käymisestä! Mun mielestä se on vaan niin upeaa työtä mitä täällä tehdään!! Rakennetaan ihmissuhteita ja kohdataan niitä ihmisiä, jotka ovat merkityksettömiä, arvottomia tai jopa riesa tälle maailmalle. Rakastetaan heitä sellaisena kuin he ovat. Isän tyttärinä ja poikina, kauniina, arvokkaina ja rakkaina! Mennään sinne missä he ovat. Ja onhan se todellista itselleen kuolemista, kun istut likaisella kadulla ja hengaat kadulla asuvien liimaa imppaavien, mutta kuitenkin niin arvokkaiden ihmisten kanssa tai peset kynsilakan poistoaineella miehen likaisia jalkoja, koska hän siitä niin nauttii. Mutta siinä hetkessä ulkoiset asiat todella unohtuu.

Viime viikolla neljä päivää mulla oli kämppis, kun yksi mukava täti Coloradosta tuli vierailemaan täällä. Se oli tosi kiva, koska sitten mullakin oli seuraa, englantia puhuvaa sellaista haha. Hän on esim ollut lähetystyössä Venäjällä ja käynyt Suomessakin. :) Brendan ja yhden Rebecan kanssa kävimme keskiviikkona Olindassa, mikä on Brasilian vanhin kaupunki, tosi kaunis. Vähän turisteiluakin siis. :)

Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa mukana Father's lovissa, eli kohtaamassa prostituoituja. Täytyy sanoa, että olin aluksi aika hermostunut, enkä tiennyt miten tulisin suhtautumaan siihen, kun nään kaiken sen. Ja olihan se pysäyttävää ja todella surullista ja ilman Jumalaa olisi täysin toivotonta. Kävellä pitkin katua ja nähdä kaikki ne tavalliset naiset ja nuoret tytöt kadulla myymässä itseään. Kaikki ne Jumalan prinsessat. Mä osaan vaan kuvitella, kuinka Jumala itkee kun näkee kauniit tyttärensä tarjoamassa kauneuttaan aivan väärällä tavalla väärille ihmisille ja haavottavat sillä itseään.. Ja nähdä miten miehet heitä kohtelee. Ja monille naisille se on vain 'helppoa rahaa', sillä usein tienaa enemmän kuin oikeasta työstä tienaisi. Mua vaan niin surettaa kuulla miten heidän on vaikea päästää siitä irti ja oikeasti muuttaa elämänsä, vaikka he sitä tahtoisivat. Sitä se täällä kuulemma on paljon ylipäänsä muutenkin, spirit of poverty. Ei nähdä muita mahdollisuuksia. Mun piti prosessoida tätä iltaa aika paljon. Mutta on vaan niin upeaa, miten Jumala voi muuttaa näidenkin tyttöjen elämän täysin, jos he vain sitä haluavat. Siihen, mikä on meille mahdotonta tai toivottoman vaikeaa, Jumala tulee, rakastaa ja haluaa tehdä kaiken uudeksi!! Wow Iskä! Me siis juttelimme naisille, osa heistä oli meidän staffilaisille jo ennestään tuttuja. Rukoilimme ja profetoimme heille jos he sitä tahtoivat ja lähes kaikki halusivatkin. Osa oli tosi kosketettuja! There is always hope!!
Mulle tää eka kerta oli enemmänkin vierestä seuraamista, mikä oli tosi hyvä.

Ja nyt kuvatulva :D
Ensin katukirkosta kynsien lakkaamista, jalkojen pesua, pelaamista ja ihmisten kanssa hengaamista!






Nää kuvat on favelasta. Lapset on super suloisia!



Olinda turisteilua:



Tapioca on paikallinen herkku. Tehdään tapioca jauhosta ja sisälle laitetaan sitten kaikenlaista guava hillosta kanaan ja juustoon! Toosi hyvää, varsinkin nämä mitä tuolla söin, naminami!



Kiitos paljon kaikista rukouksista!! :)
<3Katariina

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Life part 1

Moimoimoi!!

Musta tuntuu että olisi niin paljon kerrottavaa, mutta jotain pitää jättää pois että te jaksatte lukea haha
Mutta mulla on paljon kuvia, joita olen suurimmaksi osaksi lainaillut Sikriltä!
Mä jaan tän postauksen kahteen osaan (suurin osa kuvista tulee olemaan seuraavassa osassa) mutta en tiedä koska saan julkastua tokan osan koska meillä ei ole ollut wifiä nyt pariin päivään. Pääsin käymään kahvilassa mutta en ehdi saada molempia valmiiksi ja tää jää vähän lyhyeksi, so stay tuned! :)


Vaikka sanoin että olisi paljon kerrottavaa ja paljon on tapahtunut, niin täytyy myös sanoa, että varsinkin viime viikon alussa hajoilin aika pahastikin siihen, miten paljon meillä on vapaa-aikaa. Kun melkein joka päivä on monta monta tuntia vapaa-aikaa ja välillä joudut viettämään sen yksin, niin eihän se kovin mieltä ylentävää ole... mutta kyllä se tästä! Ja loppuviikosta tuntui jopa että koko ajan tapahtui tai sai olla menossa. :D
Sikri ja Tero (toivottavasti Vapaakirkolliset on lukeneet Viikkolehdestä jutun Tukiaisista ja Shores of Gracesta ;)) vei mut kuntosalille, jolla he käyvät ja nyt mullakin on sitten jäsenyys! :D siinähän ne aamupäivät sitten mukavasti kuluukin. Ja on tosi kiva että on mahdollisuus treenata! Voi juosta, tehdä kehonpainoreeniä ja nyt käydä salillakin. Vaikka ulkona treenaaminen on kuumuuden takia tosi tuskallista.. :D
Yhtenä päivänä menin Sikrin mukana zumbaan. Ai että, se pitäisi itse kokea, mutta ei siellä voinut olla nauramatta... kyllä tätien lanteet keikkui kun nuoret miehet veti zumbaa! Välillä otettiin lanteilta kiinni ja mentiin letkassa ympäri salia. Ja kaikki oli 100+ mukana! :D salilla on muutenkin vähän eri meininki kuin Suomessa. Tosi monet tulee juttelemaan ja haluaa olla kavereita, vaikka sitten ilman yhteistä kieltä.. :D ja siihenhän ei olla totuttu että nainen treenaa kovaa, ilman miehille flirttailua. Eli esim maastavetoa tehdessä saa varmasti kymmenpäisen ihmettelijäjoukon ympärilleen. Tai penkkiä tehdessä joku setä tulee nostamaan sun tangon, koska ethän sä ite sitä jaksaisi nostaa! :D

Zumban jälkeen kaikki ottivat liian monta selfietä ja yhteiskuvaa, joiden jälkeen vedettiin vielä yksi biisi. Ja sitten vielä lisää kuvia. Mekin sitten päästiin yhteiskuvaan ohjaajien kanssa. ;) eihän siellä voinut olla erottumatta joukosta näin vaaleana ja saatiinkin kyllä huomiota sen mukaisesti haha

Muttta asiaan :D maanantaisin on worship night basella, joka on kaikille avoin. Ylistellään, joku pitää opetuksen ja rukoillaan, ihana tunnelma!
Tiistaina käydään tekemässä treasure huntingia! Voi että mä tykkään kuinka Jumala johdattaa meitä, ihmisiä jopa maailman toiselta puolelta kohtaamaan ja rukoilemaan niiden ihmisten puolesta, jotka just silloin sitä tarvii! Nyt näillä parilla kerralla mitä mä oon ollut mukana, meillä on ollut tosi hyviä kohtaamisia ihmisten kanssa! Hyvä Jeesus!




Mä taisinkin kertoa, että lauantaisin baselle tulee lapsia faveloista. Me ollaan nyt kahtena lauantaina vietetty myös synttäreitä.

<3 Kata

maanantai 5. lokakuuta 2015

Eka viikko Shores of Gracella

Oi, meu amigos!!

Nyt tulee kliseinen aloitus, mutta eka viikko, tai itse asiassa puolikas sellainen, on nyt takana! Ja fiilikset on hyvät! Toki tää on ollut paljon totuttelua ja välillä epävarmuutta kaikesta, mutta samalla oon vaan yhä varmempi siitä, että Jumalalla on mahtavat suunnitelmat tän ajan suhteen. Mä oon miettinyt tätä paljon, että mikä on sen tarkotus että Jumala lähetti mut just tänne. Ja ei, en mä tiedä yhtä syytä varmasti, enkä tiedä onko edes vaan yhtä, mutta mulla on tosi vahva tunne, että tää tulee muuttaan mut ja mä saan siunata näitä. Ja luultavasti tällä on merkitystä myös mun tulevaisuuden suhteen. Sitä en tiedä miltä se näyttää, liittyykö se edes mitenkään Brasiliaan, mutta sen täytyy olla jotain hienoa! Oon niin innoissani!

Keskiviikkona mut otettiin lämpimästi vastaan ja tunsin oloni tervetulleeksi. Täällä ihmiset on tosi mukavia! meitä on paikallisia, jenkkejä ja nyt neljä suomalaista. Mikä on tosi kiva, ihan myös koska tää kulttuuri on niin erilainen. Osa paikallisista staffeista ei osaa englantia ja no kaduilla ei tietenkään osata, mikä tietysti on tosi harmi ja vaikeeta, kun mun portugalin taidot on kyllä hyvin rajalliset... :D mutta kyllä se tästä, sitä kuitenkin kuulee niin paljon ja aina on joku tulkkaamassa kun tehdään ministry juttuja.

Tää base on ihan Recifen vieressä ja mä voin kertoa, että tää tuskin vastaa sitä kuvaa mikä monilla on Brasiliasta. Mäkin ihan yllätyin. Mutta kuulemma tää koillis osa on tosi erilainen muuhun Brasiliaan verrattuna. Täällä on tosi paljon köyhyyttä ja se näkyy jo katukuvassa. Mutta mä oon kyllä aivan ihastunut tähän paikkaan!

Torstaina illalla meillä oli street church kadulla. Joka torstai-ilta tiimi menee samaan paikkaan juttelemaan ihmisten kanssa ja mm. rukoilemaan, lakkaamaan kynsiä, piirtämään ja leikkimään lasten kanssa. Tän ministryn johtaja, Nic Billman, oli kuulemma kysynyt paikallisilta, että mitkä on Recifen vaarallisimmat paikat ja sinne he on menneet. Mutta älkää panikoiko :D mä oon tuntenut kaikissa meidän jutuissa Pyhän Hengen niin läsnä, etten ole osannut edes pelätä! Mikä on toki tosi hienoa!!

Perjantaina käytiin faveloissa eli slummeissa. Näillä on yleensä samat perheet joiden luona käydään vierailemassa, juttelemassa, rukoilemassa ja leikkimässä lasten kanssa.

Lauantaina lapsia tuli slummeista tänne baselle. Pojat pelasi futista ja tytöt, joita ei tällä kertaa ollut kovin paljoa, värittivät ja juhlittiin myös yhden tytön synttäreitä.

Nää oli nyt tälläset lyhyet kuvaukset, mutta ensi kerralla mä kerron enemmän mun omia kokemuksia ja ajatuksia niistä. :)

Mulla on tosi paljon vapaa-aikaa, mikä on tosi turhauttavaa välillä, mutta toisaalta se on myös hyvää aikaa hengata Jumalan kanssa ja jos löytyy muita, joilla on vapaa-aikaa, voi lähteä vaikka rantaan, acaille tai tehdä jotain muuta.
Hyttyset on muuten ihan hulluja täällä! Ne on tosi pieniä, ei pidä ääntä, mutta tuntuu pistävän sitäkin enemmän. Musta tuntuu että oon täynnä punasia palloja...näytän pahemmalta kuin Belizessä, eikä näitä edes ole yhtä paljon kuin siellä, hullua haha onneksi on hyttysverkko sängyssä!

 Lentokentällä viimeinen suomalainen ruoka :D

 Iltapala papaija, mango odottaa jääkaapissa. :) Hedelmät on tosi hyviä täällä, eikä maksakaan paljon mitään.

 Morning hang out with Dad in intercession room.

 Basen takapiha. Vasemmalla katos jossa pidetään maanantaisin ylistysiltoja, keskellä päärakennus (jossa mä ja tällä hetkellä vaan muutamat muut nukutaan) ja oikealla uima-allas. Takana, joka ei näy kuvassa, on pieni futis kenttä.

 Sunnuntain vapaapäivänä käytiin mm juomassa kookosvettä ja acailla! (Kuva alhaalla) acai on siis mustikan näköinen marja. Siitä tehdään tollaista sorbettimaista, jonka päälle laitetaan hedelmiä ja mysliä. Se on hirmu hyvää, täällä kaikki rakastaa sitä ja sitä käydäänkin kuulemma syömässä usein, mikä ei kyllä haittaa mua yhtään! ;)

Kiitos rukouksista! Niitä tarvitaan edelleen, myös Shores of Gracen puolesta. Vihollinen on nyt tehnyt aika rankkoja hyökkäyksiä, kun Nic on kiertueella jenkeissä ja yrittää saada lisää kannattajia tälle mahtavalle työlle mitä täällä tehdään!

<3
Katariina