tiistai 19. toukokuuta 2015

Run For Freedom ja Helsinki City Run 2015

Kesä odottelee koeviikon takana, vaikka ei siltä tunnukkaan. En ole edes ehtinyt valmistautua tähän jännittävään tosiasiaan.
Kuukausia sitten kirjoittamisinspiraatio karkasi johonkin ulottumattomiini ja sille tielle se on jäänyt, mutta nyt on luvassa kisaportti vuoden 2015 HCR:stä.
 
Vaasasta matkaan lähti kolme flunssaista juoksijaa sekä juuri ja juuri terve kannustaja. (Heitin siis unelmat 2 tunnin alittamisesta toistaiseksi romukoppaan.) Viimeiseen asti oli epävarmaa aikooko meistä kukaan juosta, mutta lopulta seisoimme lähtöviivalla. Okei, viimeisin ilmaus oli auttamattoman harhaanjohtava, joten palataan matkamme mielenkiintoisiin yksityiskohtiin.
 
 
 
Saavuimme perjantaina Helsinkiin ja kävimme lenkillä kokeilemassa, liian pitkään flunssan takia lepuutettujen jalkojemme vointia ja juoksu kelpoisuutta. Lenkin myötä jouduin katsomaan tapahtumainfosta mitä lukee kohdassa `keskeyttäminen`, jonka olin tyytyväisenä tähän asti ohittanut.
Syöminen meni tänä vuonna ihan nappiin. Lauantaiaamuna söimme tukevasti leipää, kananmunaa, puuroa, hedelmiä, marjoja ja siemeniä. Päivällä bataattisosekeittoa ja broilerinjauhelihaa sekä urheilujuomaa. Niillä jaksoi juosta, mutta ei tullut vatsaongelmia. Juostessa syötäväksi olin varannut turvallisen Pirkan päärynäsoseen, paketissa josta sen sai imeä niin kuin urheilugeelin.
 
 
Tarkoitus oli olla hyvissä ajoin ennen lähtöä pelipaikalla, mutta jostain syystä julkisen liikenteen hitaus sekä lähtöalueen ja maalialueen suuri välimatka tekivät meille kepposen ja päädyimme juoksemaan omaan lähtöömme niin kovaa kuin jaksoimme. Navigaattoreinamme vain minun hatarat muistikuvani lähtöalueen sijainnista ja sieltä kuuluvat kuulutukset: ``10 sekuntia lähtöön``. Mukavan alkulämmön saimme päälle rynnätessämme ääntä kohti ja ohitellessamme maaliviivalle kokoontuneita seuraavan lähtöryhmän edustajia. (Ottakaa huomioon, että heitä oli satoja.) Joten se siitä lähtöviivalla seisoskelusta. Kaiken lisäksi, miten mulla on sellainen tunne, että näin olisi käynyt  aikaisemminkin.
 
 
 
Ehdimme silti omaan lähtöömme. Itse olin todella tyytyväinen jouksuuni. Aluksi varoin lähtemästä liian kovaa. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tuntua, että jalat jaksavat hyvin, joten kiristin tahtia. Koko matkan kuuntelin tarkasti kroppaani ja lisäsin tasaisesti vauhtia. Maalin tulin neljä minuuttia huonommalla tuloksella kuin viime vuonna ja olin siihen äärimmäisen tyytyväinen, sillä kipeänä juokseminen tunnetusti ottaa osansa. Tyytyväisyyten oli aihetta siinäkin mielessä, että kaikki meistä Vaasalaisista eivät lopulta ylittäneet maaliviivaa.
 
Päällimmäisenä käteen jäi loistavan juoksutapahtuman tunnelma, ilo suuresta joukosta juoksijoita ihmiskauppaa vastaan ja entisestään pitkittynyt flunssa. Ensi vuonna uudestaan!!
 
 
-Wilma