Minä ja juoksu

 Mun juoksuhistoria ei ole mikään pitkä.

Kaikki ns. alkoi siitä, kun syksynä 2012 kaverini kertoi Turussa järjestettävästä Run For Freedomista. Eli tarkoitus oli juosta puolimaraton Paavo Nurmi Marathonilla alla näkyvät paidat päällä ja maksaa 100 euroa The A21 campaignille.

Musta tuntui, että kaikki muut (n.8 tyttöä) oli ihan messissä ja mä katsoin silmät pyöreänä; "Onks noi tosissaan? 21 km! Haloo!!" Mä mietin asiaa noin kaksi päivää, mutta 'kerran sitä vaan eletään'-fiilis ja ryhmäpaine voitti. Niinpä Katan kanssa tulostettiin netistä 11 viikon 5 kilometristä-puolimaratonille -jouksuohjelma. (Joka osoittautui suorastaan surkeaksi.)

Aikaa oli siis tosiaan noin 9 kuukautta. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin juossut paljoa, joten porukkaa alkoi tasaiseen tahtiin tippua kyydistä erinäisten vaivojen takia. Niinpä lopulta meitä jäi jäljelle kolme tyttöä jatkamaan treenaamista Paavo Nurmelle.

Mun pelastukseksi toinen näistä tytöistä tuli Vaasaan ja yhdessä me juostiin pitkiä lenkkejä. Nää pitkät lenkit mun juoksuohjelmasta siis puuttui. Tai no oli siellä yks 90 minuutin lenkki. Silloin mä juoksin siinä ajassa noin 12 km, joten olisin ollut pulassa ilman näitä meidän pitkiä lenkkejä.

Mä en missään vaiheessa oikeastaan edes pitänyt jouksemisesta, silti mulla oli tavoite ja se sai mut treenaamaan kolme kertaa viikossa. Mulle kehittyi aikamoinen itsekuri, kun juoksemaan lähtemisen ainoa syy oli toive, että kesäkuussa selviäisin hengissä maaliin asti. Minkäänlaista aikatavoitetta en itselleni asettanut, sillä koko ajan ajatus puolimaratonin juoksemisesta tuntui jotenkin epätodelliselta.

Mutta niin vaan lopulta seistiin Paavo Nurmi Marathonin lähtöviivalla. Viimeisen kerran sanottiin: "Kaikkeen sitä ryhtyykin!" Ja sitten lähdettiin, yli 27 miljoonan ihmiskaupan uhrin puolesta.

Juoksu meni ihan hyvin. Ensimmäiset 10 kilometriä tuntui hyvältä. Viimeiset 4 kilometriä mä juoksin välillä silmät kiinni, kun en olisi enää jaksanut, eikä tahtia tietenkään voinut hidastaa. Silti loppuun jaksoi vetää vielä spurtin ja tuuletukset, kanssajuoksijoiden ja kannustajien huvittuneiden ilmeiden saattelemana. 

 Treenatessa mä olin aina tukeutunu ajatukseen, että onneksi tätä ei tarvitse tehdä kuin kerran ja sitten se on ohi. Jeah right! Mitä kävikään, kun päästiin maalin. Toinen kavereista sanoo: "Vitsi pitää tulla ens vuonnakin!" toinen nyökyttää "Joo todellaki!" Ja taas minä katson suu auki näitä kahta hullua: "Siis mä en ainakaan aio tulla ens vuonna uudestaan!"

Mutta mitä kävikään, enhän mä voinut jäädä katsomaan vierestä, kun he taas syksyllä aloittivat treenaamisen. Joten munkin oli ilmottauduttava. 2014 Run For Freedom järjestettiin Helsingissä Helsinki City Runilla.

Mutta, koska tää postaus alkaa venyä turhan pitkäksi, jätän teidät jännitykseen. Tarina jatkuu seuraavassa jaksossa.

Koko Run For Freedom porukka.

Tässä juoksu on jo takana.

~ Wilma ~

"So here is what I want you to do, God helping you: Take your everyday, ordinary life - your sleeping, eating, going-to-work and walking-around life - and place it before God as an offering. Embracing what God does for you is the best thing you can do for Him."

Romans 12:1

Katariina:

Heti alkuun saatte tietää jotain musta (jos joku ei vielä tiedä :D ) :

19v, harrastuksina mm. urheilu (bodaus, kuntonyrkkeily, jouksu[ainakin yritys]...), pianon soitto, tanssi paikallisessa King´s Kids ryhmässä, skeittaus tai no, longboard on ahkerammassa käytössä. Mä rakastan Jeesusta, mun perhettä, sukua ja kavereita. Käyn ja palvelen Vaasan vapiksella.

Niin ja tietysti, miksi mä tätä kirjoitan, niin mä olen lähdössä syyskuun lopussa viideksi kuukaudeksi Belizeen YWAM Destination Paradiseen Adventure DTS:ään (discipleship training school) eli opetuslapseus kouluun. Sieltä koitan sitten kirjoitella terveisiä teille tänne, silloin luultavasti jo kylmään Suomeen. :)

Wilma:

Mä oon syyskuussa 16 vuotta täyttävä, tänään lukionsa aloittanut Vaasalainen. Kiireisen elämäni syyllisiä ovat esimerkiksi lukio, vapiksen toiminta, telinevoimistelun ohjaus, juokseminen, sun muu urheilu, tanssi -samassa ylempänä mainitussa ryhmässä-, pianon soitto ja ystävät.

Blogissa kirjoitan ainakin mieleeni tulevia ajatuksia, treeni juttuja ja kuulumisia.